Liukkaalla jäällä

Tiistai 2.1.2018 klo 18:56 - Tuula Piensoho

Vuosi 2018 alkoi sääolosuhteiden osalta samantapaisena kuin edellinenkin vuosi. Vuorotahtiin vesisadetta, välillä hieman pakkasta ja tämän seurauksena jäiset tiet ja kadut. Tienpätkät, jotka hiekotetaan kunnan puolesta vähän miten sattuu, ainakin täällä meidän kulmilla.

Ulkona liikkuminen on muodostunut haasteelliseksi ainakin meille ikääntyneille ja koiranomistajille. Mihin väliin ajoittaisi nuo välillä pakollisetkin koiralenkit, kun sääolosuhteet ovat aika ikävät. Pakkanen ei tosin ole viime aikoina kovasti häirinnyt eloa ja ulkoilua.Toki itse olen jo vuosia sitten hankkinut sekä Icebugit että irtonastat, jotka voi kätevästi vaihtaa eri kenkiin. Olen myös huomannut, että irtonastat eivät ole enää hävettävä "vanhusasia" vaan myös nuoremmat henkilöt ovat hankkineet mm. nastalenkkareita - kiitos aktiivisen liikuntabuumin. Hyvä näin!

Mutta miten blogini käsittelee tällaista aihetta? Vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ja miten tämä kaiken kaikkiaan liittyy tarjoamiini valmennus- ja koulutuspalveluihin?

Eipä niihin suoranaisesti mitenkään, mutta ihmisten elämänvalintoihin kylläkin. 

Jos kyse on ilmastomuutoksen aikaansaamasta säiden lämpenemisestä, oma käytöksemme ja valintamme ovat keskiössä. Tälle ehkä voinkin tehdä jotakin. Siinäpä  vähän mietittävää meille kaikille.

  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vesisade, pakkanen, liukkaat tienpinnat, nastat ja Icebugit

Uusi vuosi, uudet jutut

Lauantai 7.1.2017 klo 18:17 - Tuula Piensoho

Kävipä sitten niin, että vuosi vaihtui. Jälleen pääsi opettelemaan uuden vuosiluvun kirjoittamisen mm. erilaisiin dokumentteihin ja kortteihin. Järvenpäässä oli muuten upea ilotulitus Suomen juhlavuoden kunniaksi. Koska asumme lähellä keskustaa, ilotulitusta oli mahdollista seurata kotisohvalta.  Se olikin hyvä asia, koska Rufi oli tullut taloon.

Rufia ei voinut jättää yksin kotiin uuden vuoden yönä. Kovasti mietimme sitä, mahtaako Rufi reagoida voimakkaasti rakettien paukutteluun. Rufi, koiramme, tuli lentokoneella Romaniasta viiden koirakaverin kanssa marraskuussa. Lentokummeina toimivat Kulkurit ry:n aktivistit. Rufi on monirotuinen hauveli, joka on pelastettu kadulta Romaniasta ja opiskelee nyt suomalaista elämää kodissamme.

No, mitä tapahtui? Kaikki sujui uuden vuoden yönä hyvin, sillä koiramme oli tyyni eikä pelännyt. Mutta fakta juttu on, että moni koira kärsii todella kovasti rakettien melusta ja tämän johdosta vuodenvaihde on sekä koirille että niiden isännille rankkaa aikaa.

Mutta oikeastaan minun piti kirjoittaa omasta alkuvuoden koulutustarjonnasta, tarkemmin sanottuna Goal Mapping-koulutuksesta eikä Rufista.  Vuoden alku on erittäin otollista aikaa määrittää oman elämän tavoitteita ja laatia stepit niiden saavuttamiseen. Tähän aktiviteettiin sopii erinomaisen hyvin Goal Mapping-menetelmä.

Goal-Mapping onkin menetelmä, jota voi käyttää työvälineen niin omassa elämässä sekä esimerkiksi opetus- ja valmennustyössä. Se on Brian Maynen kehittämä menetelmä (ks. lisää https://goalmapping.com/).

Tavoitekartan laatiminen on konkreettinen, luova ja toimiva tapa saada omat unelmat ja tavoitteet todeksi. Menetelmää on hyödynnetty tähän mennessä ulkomailla monissa kansainvälisissä yrityksissä, kouluissa ja urheiluvalmennuksessa. Sen toimivuus perustuu tietoisten tavoitteiden asettamiseen, sanojen ja kuvien yhdistelmään voimanlähteenä, myönteiseen ajatteluun sekä vasemman ja oikean aivopuoliskon aktivointiin sekä tämän yhteistyön hyödyntämiseen.

Työväline/menetelmä sopii esimerkiksi kouluihimme yhdeksi mahdolliseksi työvälineeksi oppilaiden omien oppimis- ja muiden tavoitteiden asettamiseen.

Koulutan aiheesta Vantaan Aikuisopistossa 28.1. 2017, Keravan opistossa 2.3.2017 ja Järvenpään opistossa 11.3.2017. Paikkana ovat opistojen tilat ja ilmoittautuminen tapahtuu netissä opistojen ohjeiden mukaan.  Koulutus sisältää alustuksen, työpajan oman tavoitekartan luomiseksi sekä materiaalin.

Jos nämä ajat eivät sovi tai haluat järjestää koulutuksen esimerkiksi työyhteisöllesi, sovitaan aikataulu teidän toiveiden mukaan. Koulutus kestää noin neljä tuntia.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kulkurit ry, Uuden vuoden yö, Goal Mapping-menetelmä, tavoitekartta

Onni yksillä - kesä kaikilla!

Tiistai 19.7.2016 klo 22:28 - Tuula Piensoho

Heinäkuu on parhaimmillaan. Pitkän odottelun jälkeen lämmin säärintama näyttäisi tulleen Suomeenkin. Katselen mökin ikkunasta ilta-auringon valaisemaan pihaa. Kaunista!

Mutta… Tänään saimme ikäviä uutisia Suomesta. Suuri toimija ja työllistäjä Anttila haettiin konkurssiin. Mitä tämä sitten tarkoittanee 1300 työntekijän näkökulmasta? Jatkaako yritys toimintaansa, ostaako joku sen vai mitä? Saavatko työntekijät pitää työnsä? Vai ovatko irtisanomiset edessä?

Suomi on kansainvälisillä mittareilla menestynyt maa niin onnellisuuden, demokratian ja tasa-arvoisuuden kuin vaikkapa koulutustason suhteen. Meillä siis menee hyvin. Mutta meneekö kaikilla ja kenellä ei?

Tutkijat ovat nostaneet esille sen, että osalla suomaisia menee todella hyvin, mutta samanaikaisesti osa köyhtyy entisestään. Tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, että monet ovat tyytymättömiä omaan tilanteeseensa ja Suomeen ylipäätänsä.

Työttömän ja syrjäytyneen voi olla vaikea nauttia kesästä, vaikka siihen kovasti kannustankin.

 Kesä on kuitenkin nyt kaikilla!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, onni, nautitaan, konkurssi

Vapaaehtoistyötä ja vastuullisuutta

Torstai 7.4.2016 klo 22:36 - Tuula Piensoho

Blogirintamallani on ollut pitkään kovin hiljaista. Itsekin mietin sitä, mitä olen puuhaillut, kun en ole ennättänyt kirjoittamaan.

Kevät on mennyt yhdessä hujauksessa. Olen tehnyt yhteistyötä Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen kanssa valmennusryhmien ja kaikille avoimien valmennusiltojen osalta. Kevään aikana minulla oli kaksi 50+ valmennusryhmää. Valmennusiltojen teemoina olivat Unelmat tavoitteiksi sekä Ajankäyttö hallintaan. Ensin mainitussa osallistujat valmistivat omat Unelmakarttansa ja viime mainitussa illassa keskityttiin niin oman ajankäytön haasteisiin kuin jo tehtyihin ”ryhtiliikkeisiin”.

Nämä pro bono -jutut ovat nyt tämän kevään osalta ”pulkassa”.  

Ryhdyin vuoden alussa myös Henry ry:n Vastuulllisuus ja HR-verkostoon verkostovastaavaksi yhdessä kolleegojeni kanssa. Tähän liittyen olen luvannut kirjoittaa blogin yli viisikymppisten tilanteesta Suomessa. Eritoten heidän, jotka on irtisanottu työtehtävistään yt-neuvotteluissa eri syihin vedoten.

Tilannehan on Suomessa sellainen, ettei sitä voi ymmärtää. Yritykset irtisanovat lyhytnäköisesti osaajiaan. Irtisanotut puolestaan ovat todella hankalassa asemassa, koska joka puolelta kuullaan viestejä siitä, että työllistymisen mahdollisuudet ovat lähes minimaaliset.

Haluankin omassa blogissani tuoda esille niitä vastuullisia yrityksiä, jotka eivät ole menneet ikäsyrjinnän buumiin mukaan vaan näkevät monimuotoisten työyhteisöjen voiman. He arvostavat työntekijöidensä kokemusta ja sitoutumista.

No, elämässä on onneksi muutakin kuin työtä ja vapaaehtoistyötä. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä Espanjan aurinkoon. Sitä varten olen käynyt espanjan tunneilla. Puhevarmuus on vielä kuitenkin suhteellisen rajallinen, mutta täytyy rohkeasti kuitenkin käyttää sitä sanavarastoa ja osaamista, joka on kertynyt kuluneen kevään aikana. Espanjan kieltä olen toki opiskellut aiemminkin.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vapaaehtoistyö, vastuullisuus, 50+ työelämässä, yt-neuvottelut

Fb-yhteisön 50PlusFoorumin käynnistäminen

Lauantai 12.12.2015 klo 0:05 - Tuula Piensoho

Viimeiset viikot ovat kuluneet tiiviisti uuden Fb-yhteisön 50PlusFoorumin käynnistämisessä. Aina unohtaa, miten paljon uuden fb-sivuston luominen ottaa aikaa, vaikka tämä ei ole suinkaan ensimmäinen perustamani facebook-sivusto.

Työ ei suinkaan tarkoita vain sivuston avaamista ja taustakuvan ja profiilikuvan valitsemista vaan paljon, paljon muuta.

Kaikkein aikaa vievin osuus on mielestäni sivuston markkinointi. Eli kertoa maailmalle, että täällä ollaan. Ei siis auta, että pykää sivuston valmiiksi vaan täytyy heti miettiä sitä, miten viestiä fb-maailmassa siitä, että kyseinen yhteisö on perustettu.

Voi tietysti laittaa siitä tietoa omille kavereille, yhteistyökumppaneille jne. sähköpostiviesteinä ja toivoa, että he jakavat tietoa eteenpäin. Sitten voit myös itse olla aktiivinen ja kirjoittaa potentiaalisille fb-sivuille oman yhteisön perustamisesta ja pyytää tutustumaan ja tykkäämään sivustosta.

Itse koen tämän erittäin haasteellisena, kun minulla ei ole viestintä- tai markkinointikoulutusta takataskussani. Onneksi sain apua Keski-Uusimaa -lehdeltä. Lehdessä julkaistiin joulukuun alussa uutinen "Ilmianna 50+ myönteinen työpaikka". Samassa yhteydessä kerrottiin uudesta Fb-yhteisöstä 50PlusFoorumi.

Olen myös ollut yhteyksissä puhelimitse työnantajiin, ja tätä osuutta minun tuleekin jatkossa vahvistaa. Pelkkä sähköpostittelu ei välttämättä auta eteenpäin, koska haluan saada erityisesti yrityksiä ja muita työpaikkoja mukaan.

Sama koskee myös 50+ työnhakijoita. Heidän mukaantulonsa on ensiarvoisen tärkeää, onhan sivusto perustettu nimenomaan saattamaan yhteen työnhakijoita ja yrityksiä. Ihannetilanne on se, että sivustolla esitetään työtarjouksia sekä kerrotaan omista työllistymistarpeista.

Myönteistä on, että mukaan on tullut toimijoita, jotka haluavat viedä 50+ asiaa eteenpäin eri foorumeilla.

Tällä hetkellä olen kerännyt sivustolle aiheeseen liittyvää tietoa vähän eri näkökulmista, toki aina liittyen 50+ työntekijän tilanteeseen.

Ja lopuksi. Sivuston tarkoitus on toimia paitsi työnhakijoiden ja työnantajien foorumina, myös kannustaa työnhakijoita ja työssä olevia sekä vaikuttaa yleiseen asenneilmastoon.

Asenneilmasto voi olla vähän liian negatiivinen suhteessa 50+ työntekijän vahvuuksiin ja työssä menestymiseen. Tämä taas näkyy siinä, että yt-neuvotteluissa helposti halutaan luopua talon viisi-kuusikymppisistä ja vastaavasti rekrytointitilanteessa valitaan mieluusti nuorempi työnhakija kuin esimerkiksi 50+ työnhakija.

Tähän on saatava muutos! Meillä ei ole varaa tuhlata osaamista ja lannistaa ihmisiä, joilla pitäisi olla työuraa jäljellä 10 - 15 vuotta, mutta joiden työelämään takaisin pääseminen on niin vaikeaa.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fb-yhteisö, 50PlusFoorumi, 50+työntekijät, työllistyminen, yhteistyö

Työelämän tutkimuksen jäljillä Tampereella

Lauantai 7.11.2015 klo 18:38 - Tuula Piensoho

Viikolla ajelin taas kohti Tamperetta. Syynä tällä kertaa olivat Työelämän tutkimuspäivät 2015.

Säätiedotuksissa oli varoiteltu mustasta jäästä, joten lähdin liikkeelle hieman myöhemmin. Näin ollen missasin yhteisen aloituksen. Olin kuitenkin ajoissa valitsemassani päivän teemaryhmässä, joka oli nimeltään Henkilöstöjohtaminen: toimijat, työhyvinvointi ja tuloksellisuus.

Millaisia tutkimuksia käsiteltiin työryhmässä? Tutkimukset liittyivät pitkälti kasvuyritysten ketteryyteen (mm. ketteryyden määrittelyyn sekä ketteryyden ja kasvun luomiin jännitteisiin). Käsiteltiin myös sitä, voidaanko työpaikoilla oppia virheistä ja voimaantua ilman, että esimerkiksi työyhteisön ongelmat pyritään ratkaisemaan tehokkuuden nimissä rationaalisin keinoin, vaikka haasteet olisivat kokemusten ja tuntemusten tasolla.

Viimeisenä, tulevana väitöskirjatyönä, käsiteltiin mitä valmentava esimiehisyys oikein tarkoittaa. Skyttälän mukaan nykytilanne on, että vaikka monet organisaatiot ja esimiehet liputtavat valmentavan esimiestyön puolesta, harvat sitä kuitenkaan toteuttavat arjessa. Hänen mukaansa kyse voi olla siitä, että käytännössä ei lopulta ymmärretä sen käytäntöjä eikä ole keinoja tai tukea siihen.

Tutkimuksessa tullaan selvittämään kirjallisuuskatsauksen ja aihetta koskevan ajankohtaisen keskustelun tarkastelun avulla, mitä valmentava esimiehisyys on ja mitä sen toteuttaminen arjen esimiestyössä vaatii.

Toisena päivänä valitsin teemaryhmäksi Eläköityminen ja työssä jatkaminen. Tämä teemahan on minulle erittäin ajankohtainen, koska olen ollut mukana työelämän seniorien voimaannuttamisen hankkeissa ja tällä hetkellä mm. irtisanottujen 50+ työntekijöiden motivoinnissa.

Ensimmäisessä esityksessä käsiteltiin yli 49-vuotiaiden henkisen työhyvinvoinnin ja eläkeaikeiden välistä riippuvuutta. Perhoniemen tutkimuksen perusteella työn voimavarojen monipuolinen kehittäminen ja työn imun tukeminen työpaikoilla on oleellista työurien pidentämiseksi. Työn imu ei tutkimuksen mukaan kuitenkaan näytä oleellisesti pidentävän työuria niiden osalta, joiden työkyky on ehtinyt heikentyä. Heidän kohdallaan korostuu työn henkisen kuormittumisen ehkäiseminen.

Kupiaisen tutkimuksessa käsiteltiin yli 57-vuotiaiden työntekijöiden kokemuksia organisaatiofuusiosta, nimenomaan oikeudenmukaisuuden, työn imun, organisaatioon samaistumisen ja eläköitymisharkinnan näkökulmista.

Tutkimuksen tulokset korostavat oikeudenmukaisuuden tunteen kokemuksen merkitystä suurten organisaatiomuutosten yhteydessä. Koettu oikeudenmukaisuus ei vaikuta ainoastaan työntekijöiden eläköitymisharkintaan, vaan sillä on vaikutusta työntekijöiden fuusioon sopeutumiseen ja työn positiivisiin kokemuksiin.

Sessiossa kuultiin myös juuri alkaneen tutkimushankkeen Ikääntyneiden työurat – työssä jatkaminen ja eläkkeellä työskentely (von Bonsdorff & työryhmä) esittelyä.  Hankkeessa tullaan tuottamaan tietoa eläkeuudistuksen heijastumisesta työntekijöiden eläkeaikeisiin sekä työhön ja henkilöstöjohtamiseen tekijöiden roolista näiden aikeiden yhteydessä.

No, mitä sain kotiin viemisiksi päiviltä. Tällä kertaa ”saaliina” on ainakin muutamia kiinnostavia tutkimuksia, joiden edistymistä tulen seuraamaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työelämän tutkimus, työhyvinvointi, eläkeaikeet, ketterät kasvuyritykset,

Palkkaa yli viisikymppinen töihin! - haaste vastuullisille yrityksille!

Lauantai 24.10.2015 klo 8:53 - Tuula Piensoho

Tämän päivän viisikymppiset ovat pääsääntöisin terveempiä ja koulutetumpia kuin aiemmat sukupolvet, mutta samalla uusien haasteiden edessä. Monet tasapainoilevat hoitaessaan samanaikaisesti lapsenlapsiaan ja ikääntyneitä vanhempiaan.

Keskeinen haaste 50+ työntekijöillä on uudelleen työllistyminen käytyjen yt-neuvottelujen lopputuloksena. TEM:n mukaan työttömänä oli syyskuussa 125 400 yli viisikymppistä työnhakijaa.

Hallitus peräänkuuluttaa meitä kaikki kantamaan vastuumme maamme tuottavuusloikasta.

Sopii kysyä, miten se on ylipäätänsä mahdollista jatkuvien leikkausten ja yt-neuvottelujen Suomessa?

Yli viisikymppisten asema työelämässä puhututtaa minua. Se on minulle henkilökohtaisesti tärkeä aihe. Kun yt-neuvottelut päättyvät irtisanomisiin, 50+ työntekijät ovat usein ensimmäisinä irtisanottavien listalla.

Miten olen tehnyt asian eteen? Olen kehittänyt 50+ toimintamallin yritysten ja organisaatioiden käyttöön viisikymppisten työntekijöiden voimaantumista edistämään. Se on työpaikkojen käytettävissä niin halutessaan. Viimeisimpänä olen käynnistänyt Järvenpäässä syksyn aikana maksuttomia vertaisryhmiä 50+ ikäisten työnhakuun ja jaksamiseen.

Vertaisryhmä tukee yli viisikymppisten motivaatiota työnhakuprosessissa että edesauttaa jaksamisessa. ”Viisikymppinen tarjolla töihin”-ryhmän ensimmäinen tapaaminen oli Järvenpään kirjastossa 8.10.2015. Tärkeä osa toimintaa on mahdollisuus käydä omaa tilannetta läpi ja saada tukea toisilta. Merkityksellistä on myös löytää omat unelmat ja menetyksestä huolimatta löytää elämästä myönteisiä ja elämää kannattavia asioita ja ihmissuhteita. Seuraavat tapaamiset ovat Järvenpään kirjastossa 21.10 klo 16.15 - 17.45 ja 3.11. klo 16.15 – 17.45.

Näiden vertaisryhmien lisäksi peräänkuulutan Keski-Uudenmaan alueelle aktiivisia toimia 50 + ikäisten työllistämisen edistämiseksi yrityksiltä ja muilta organisaatioilta. Suomessa on Palkkaa nuori töihin- ja Palkkaa pakolainen -haasteita. Tähän kokonaisuuteen sopisi hyvin myös Palkkaa yli viisikymppinen töihin -haaste yrityksille.

Tulen olemaan yhteydessä Keski-Uudenmaan työnantajiin, järjestöihin sekä työvoimaviranomaisiin. Haastan vastuullisia työnantajia ja toimijoita yhteistyöhön miettimään toimia 50+ työntekijöiden työllistämisen edistämiseen. 

Kirjoitukseni oli Keski-Uusimaan Lukijalta-palstalla 24.10.2015

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viisikymppiset, työttömät, työllistyminen, vertaisryhmät

Viisikymppinen NYT! - sparrausta työnhakuun ja jaksamiseen

Maanantai 19.10.2015 klo 15:56 - Tuula Piensoho

Nykypäivän viisikymppiset elävät monien haasteiden keskellä. Myös he elävät ruuhkavuosia: ovat aktiivisesti mukana työelämässä, mutta huolehtivat usein samalla omista vanhemmistaan ja antavat aikaansa lastenlastensa hoitoon.

Keskeinen haaste viisikymppisillä on uudelleen työllistyminen käytyjen yt-neuvottelujen lopputuloksena. Tilastokeskuksen mukaan työttömänä on tällä hetkellä 125 600 yli viisikymppistä työnhakijaa.

Syksyn aikana Järvenpäässä käynnistyy vertaisryhmiä 50+ työnhakuun ja jaksamiseen. Vertaisryhmä auttaa ylläpitämään viisikymppisen aktiivisuutta, motivaatiota, voimaantumista sekä työnhakuprosessissa että jaksamisessa. Vertaisryhmä tarjoaa myös mahdollisuuden tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia, joiden tuki on erityisen tärkeä henkilökohtaisessa muutostilanteessa.

”Viisikymppinen tarjolla töihin”-ryhmän ensimmäinen tapaaminen oli Järvenpään kirjastossa 8.10 klo 18 - 19.30. Vertaisryhmän tavoitteena on edistää työnhakijan työllistymistä mm. kannustamalla aktiiviseen työnhakuun. Tärkeä osa koostuu mahdollisuudesta käydä omaa tilannetta läpi ja saada tukea toisilta. Merkityksellistä on myös löytää omat unelmat ja menetyksestä huolimatta löytää elämästä myönteisiä ja elämää kannattavia asioita ja ihmissuhteita.

Vertaisryhmä tapasi toisen kerran 13.10. Tuolloin teemana keskeisenä teemana olivat mm. omat tavoitteet/unelmat työn/työpaikan suhteen ja mistä löydän energiaa ja innostusta elämääni. Seuraavat vertaisryhmätapaamiset ovat Järvenpään kirjastossa 21.10 klo 16.15 - 17.45 ja 3.11. klo 16.15 – 17.45.

Toiminta on maksutonta. Lisätietoja saat numerosta 045 1218890/tpiensoho@gmail.com/valmentaja Tuula Piensoho.

Tervetuloa mukaan!

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 50+, viisikymppinen, vertaisryhmä, työllistyminen, yt-neuvottelut, työttömyys, jaksaminen, voimaantuminen

Matkalla Tampereen Johtamissymposiumiin ja takaisin

Torstai 3.9.2015 klo 22:28 - Tuula Piensoho

Syyskuun toisena päivänä ajelin kohti Tamperetta. Määränpäänä oli Tampereen yliopiston järjestämä Johtajuussymposium 2015. Aamu oli kaunis, välillä aurinkoinenkin.

Kotimatkallani Linnatuulen kohdalla mieleeni palasivat muistot 90-luvun puolivälistä. Olin tuolloin työssä Wetterhoffin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, didaktiikan opettajana. Oli talvi, pyrysi ja kotimatkalla Linnatuulen huoltoasemaa lähestyttäessä autoni alkoi köhiä siinä määrin, että katsoin parhaaksi pysähtyä ja selvittää tilannetta. Pääsenkö ajamaan kotiin Järvenpäähän?

Ilta alkoi pimentyä ja lumipyry ja tuuli vain pahenivat. Kattopellit kolisivat. Miettiessäni, mitä tekisin, päätös tulikin ulkopuolelta. Moottoritie suljettiin, koska tuuli oli irrottanut kattopeltejä ja ne olivat vaaraksi autoilijoille. Toisaalta moottoritie oli myös tukossa lumesta, jota tuli enenevässä määrin.

Tällaisessa poikkeustilanteessa ihmiset hakeutuvat toistensa tykö. Niin nytkin. Ryhdyimme erään mottiin jääneen rouvan kanssa suunnittelemaan, missä yövymme. Pöytien alla vai kokoammeko tuolista makuutiloja? Tuossa illan vaiheessa näytti siltä, että moottoritietä ei päästä aukaisemaan ennen aamua.

Aamuyöstä tie kuitenkin avattiin ja pääsin kyseisen henkilön kyydissä (oma autoni jäi suosiolla huoltoasemalle) Järvenpäähän. Olin iloinen ja helpottunut, sillä välillä myrsky oli pelottanut.

Tampereelta palatessani repussani oli paljon kotiin vietävää ja pohdittavaa. Työelämä 2020 Pirkanmaan alueverkoston järjestämä seminaari Työhyvinvoinnin johtamisen ja mittaamisen trendit -seminaarissa erityisesti tekniikan tohtori Merja Fisherin ajatukset siitä, miksi, mitä ja miten työhyvinvointia olisi yrityksissä hyvä mitata, puhuttelivat minua.

Perinteisesti on mitattu mm. sairauspoissaoloja, palautumista, johtamiskykyä jne. Yhä enenevässä määrin olisi tärkeää mitata työntekijöiden ideoita, innovaatioita, edistymistä, muutoskykyisyyttä, ilmapiiriä, yhteistyötä. Esimiestyössä olisi huomio kiinnitettävä yksilöiden kehittymisen tukemiseen. Esimiestyöltä vaaditaan nykyisin palvelevaa, kommunikoivaa otetta. Se edistää sitä, että työntekijät voivat löytää oman sisäisen motivaationsa, työn merkityksellisyyden ja sitoutuvat työhön.

Erittäin tärkeää on ihmisten välinen yhteistoiminta ja vuorovaikutus, yli tiimi- ja yksikkörajojen. Kun turhasta kilpailusta ja tietojen pimittämisestä voidaan luopua, se on myös tuottavuuden ja tuloksellisuuden voitto. Hyvän työelämän kokemus muodostuu pitkälti oman työn merkityksellisyyden kokemasta ja yhteistyöstä, luottamuksesta ja arvostuksesta.

Tuolloin talvella, Linnatuulessa, parikymmentä vuotta sitten, olin kokenut jotain luonnonvoimien aikaansaamaa täysin vieraitten ihmisten läheisyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta. Jollain tavalla nämä muistot ja päivän seminaarissa käsitellyt asiat liittyivät toisiinsa mielessäni.

Yllättävät, haavoittavat tilanteet usein lähentävät ihmisiä. Nyt elämme murroksen, muutoksen ja epävarmuuden aikaa. Nyt tarvitsemme toinen toisiamme entistä enemmän. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työhyvinvointi, mittaaminen, johtaminen, merkityksellisyys, sisäinen motivaatio, läheisyys, yhteenkuuluvuus

Kesä jatkuu rinnan arjen aherruksen

Maanantai 17.8.2015 klo 20:23 - Tuula Piensoho

Tänä vuonna oikeaa kesää saatiin odottaa kauan, ihan elokuulle saakka. Mutta kun se sitten tuli, niin se tuli entistä ehompana.

Siirsin kotitoimiston tänään pihamaalle. Oli todella hienoa istua aurinkovarjon alla samalla käyden läpi sähköposteja ja valmistellen tulevia koulutuksia. 

Sääennusteiden mukaan aurinkoinen, jopa helteinen sää jatkuu koko viikon. Niinpä piha saa edelleenkin toimia toimistona.

Kesken aherruksen kiinnitin huomion hassuun naksuttavaan ääneen. Mitä ihmettä? No, siellähän pihapiirimme tuttu orava juoksenteli omanapuun oksilla kutsuen kavereitaan ilakoimaan. Taisi kaunis ilma saada oravankin hyvälle mielelle.

Joku sanoi, ettei elokuun aurinko enää tartu pintaan, mutta tarttuipas.

Ja koulutuksiakin sain mukavasti eteenpäin.

Kyllä valolla ja lämmöllä on myönteinen vaikutus kaikkeen toimintaamme.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valo, aurinko, lämpö, kesä

Riippukeinu ei ole suomalainen keksintö - voimmeko oppia käyttämään sitä?

Lauantai 6.6.2015 klo 12:57 - Tuula Piensoho

Otsikon blogiini, muotoiltuna, löysin Seija Sartin Hesarin kuukausiliitteen (3.8.2013) koukuttavasta jutusta, jossa hän käsitteli kiirettä ”Kaikki kiire on turhaa kiirettä”.

Otsikossa mainittu riippukeinu on minulle ajankohtainen kapine. Olin ostanut sen jo aikoja sitten Brasiliasta ja tarkoituksena oli ripustaa se kotipihalle rentoutumista ja laiskottelua varten. Kun nyt etsiskelin tyttärelle kirpputoritavaraa myytäväksi, löysin sen meidän varastosta muiden ”ylijäämätavaroiden” joukosta. Tästä heräsikin kysymys: Miksi riippumatto oli jäänyt ripustamatta?

Sartti kirjoittaa jutussa: ”Kiire on aitoa silloin, kun talo on tulessa tai joku on hengenhädässä. Muu kiire on aika lailla keksittyä tai ihmisen omassa päässä. Kärsimättömät tyypit ovat läsnä ollessaankin poissaolevia tai koko ajan menossa pois jonnekin toisaalle. Rauhalliset tyypit ovat läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa, missä ovat.”

Blogini keskiössä on esimiestyöhön pesiytynyt kiire. Olen itse yli 20 -vuotta esimiestyötä tehneenä ja työskenneltyäni lukuisien ja lukuisien esimiesten kanssa eri valmennuksissa, hankkeissa ja koulutuksissa, tavannut hyvin erilaisia esimiehiä: erittäin kiireisiä, kiireisiä ja vähemmän kiireisiä.

En ota kantaa tässä siihen, miten paljon kiire ja kiireisyys esimiestyössä ovat tosiasiallisesti lisääntyneet viime vuosina. Tutkimusten mukaan näin on kuitenkin tapahtunut. Aina on kuitenkin ollut henkilöitä, jotka ovat olleet kiireen valjastamia. Sartti puhuu heistä henkilöinä, jotka ovat poissaolevia tai koko ajan menossa jonnekin toisaalle.

Filosofi Matti Kamppinen kertoo jutussa, että työntekijä saa yleensä kiitoksia, jos hän kertoo pomolleen keksineensä menetelmän, jolla asiat tehdään nopeammin. Sen sijaan jos esittelee idean, jonka avulla asiat voi tehdä hitaammin, voi varautua nopeisiin potkuihin. Joskus tehokkain ratkaisu on kuitenkin toimia hitaasti, ajan kanssa.

Läsnä olemisen, rauhoittumisen ja kuuntelemisen taidot eivät perinteisesti ole olleet taitoja, joita esimiestyössä on arvostettu. Esimiestyössä ei viime aikoja lukuun ottamatta ole myöskään korostettu esimiehen itsetuntemuksen merkitystä ja oman itsen johtamisen taitoja.

Olen kevään aikana lukenut kirjallisuutta ja osallistunut lukuisiin seminaareihin (Johtamis- ja työhyvinvointiverkosto, työhyvinvointifoorumi, Liiderin aamukahvit, Fibbs, Leading Passion jne.). Olennainen viesti niissä on ollut, että esimiestyössä strategioiden ja visioiden luomisen rinnalle on yhä enemmän noussut esimiehen kyky pysähtyä, kannustaa, arvostaa, kuunnella ja auttaa työtään tekeviä henkilöitä löytämään omia vahvuuksia ja hyödyntämään niitä työssään.

Esimiehen jatkuva kiire ja ei-läsnä oleminen torpeedoi tämän täysin.

Rauhoittuminen, läsnä olemisen- ja vuorovaikutuksen taidot, itsetuntemus sekä omien vahvuuksien tunnistaminen ovat keskeisessä osassa erityisesti esimiestyön haasteellisissa tilanteissa.

Tähän liittyen olemme kolleegani kanssa suunnitelleet uudenlaisen esimiestyön valmennussarjan, josta ensimmäinen valmennus ”Esimies – rauhoitu ja menesty”, toteutetaan Helsingissä 23.9.2015 klo 8.30 -16.00. Valmennuksesta lisää kotisivuillani kohdassa ”koulutus ja valmennus” sekä osoitteessa www.facebook.com/piensohotraining

Entä mitä tapahtui riippukeinulle? Riippukeinu lähti kirpputorille, ja toivottavasti se löytää sieltä uuden omistajan.

On olemassa myös muita tapoja huolehtia rentoutumisesta ja laiskottelusta. Tärkeintä on, että jokainen löytää oman tapansa.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: esimiestyö, kiire, rauhoittuminen, läsnä oleminen, itsetuntemus, omat vahvuudet

Urasuunnittelusta innostusta työuran eri vaiheisiin

Sunnuntai 3.5.2015 klo 9:36 - Tuula Piensoho

Talouselämässä oli 2.5.2015 kiinnostava artikkeli IT-talo CGI:n urasuunnitteluohjelmasta yli 60-vuotiaille. Yritys oli havahtunut kaksi vuotta sitten siihen, että talossa oli useita yli 60 vuotta täyttäneitä työntekijöitä. Kun nämä työntekijät aikanaan siirtyvät eläkkeelle, heidän mukanaan talosta lähtee valtavasti yrityksen kannalta merkityksellistä osaamista.

Tämän johdosta CGI aloitti vuosi sitten urasuunnitteluohjelman yli 60-vuotiaille. Suunnittelun tarkoituksena on kartoittaa työntekijöiden ajatuksia jäljellä olevasta urastaan. Edelleen urasuunnittelun tavoitteena on koota työntekijöiden ajatuksia siitä, miten työssä jaksamista ja työn mielekkyyttä voisi parantaa sekä sitä, miten osaaminen pysyy talon sisällä.

Käytännössä tämä tapahtui siten, että esimiehet kävivät ensin keskustelut työntekijöiden kanssa. Tämän jälkeen keskustelut dokumentointiin ja viimeisenä toimenpiteenä laadittiin suunnitelma yhdessä työntekijän kanssa.

Tähän päivään mennessä CGI on käynyt yli sata keskustelua ja tehnyt urasuunnitelmat yli 60-vuotiaille työntekijöilleen. Suunnitelman tekeminen ei ole kuitenkaan pakollinen ja suunnitelmaa voi tarvittaessa muuttaa.

Artikkeliin haastatellun henkilöstöjohtajan mukaan ohjelma oli aluksi herättänyt monenlaisia tunteita, epäilyjä ja kysymyksiä, mutta nyt yrityksessä on tehty yli 100 urasuunnitelmaa ja toiminto on vakiintunut yrityksen henkilöstönkehittämisen menetelmäksi.

Minusta on erittäin tärkeää, että yrityksissä panostetaan eri-ikäisten urasuunnitelmiin. On tärkeää jo työuran alussa hahmotella tavoitteita, unelmia ja tapoja sekä sitä, miten näihin tavoitteisiin kyseissä työssä ja työpaikassa päästään. Mutta yhtä merkityksellistä tämä on työuran eri nivelkohdissa, niin elämän ruuhkavuosissa kuin eläkeikää lähestyttäessä.

Toivon, että työpaikat havahtuvat tähän ja ymmärtävät työntekijöittensä työhön ja työn tekemisen tapoihin liittyvän suunnittelun merkityksen niin yrityksen tuloksellisuuden edistäjänä kuin yksilön työhyvinvointia , motivoitumista ja työhön sitoutumista edistävänä tekijänä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: urasuunnittelu, eri-ikäiset työntekijät, 60+ työntekijät, työhyvinvointi, motivaatio, yrityksen tuloksellisuus

Työpaikkojen työhyvinvointia edistämään

Maanantai 9.3.2015 klo 22:04 - Tuula Piensoho

Ensi keskiviikkona eli 11.3. on Wanhassa Satamassa Work Goes Happy-tapahtuma. Tapahtuma luo ideoita, avaa väyliä työhyvinvoinnista ja työelämästä tiedottamiseen niin asiantuntijoille, työyhteisöille kuin yhteistyökumppaneille.

Osallistun tapahtumaan. Olen mukana Työterveyslaitoksen vetämässä Uudenmaan työpaikkojen työhyvinvointiverkoston sessiossa. Tämä tapahtuu F-salissa klo 12.30 - 13.30.

Session nimi on ”Hei, mut kuka jeesaa mua ja voinksmä jeesaa sua?” Mukana menossa on myös Kokemo improvisaatioteatteri ja joukko meitä tyhy-verkostolaisia.

Sieltä saa tietoa ja inspiraatiota siihen, miksi sinun ja/tai työpaikkasi kannattaa liittyä Uudenmaan tyhyverkostoon mukaan.

Itse liityin mukaan verkostoon viime vuoden puolella ja ilmaisin heti halukkuuteni myös osallistua verkoston suunnitteluryhmään. Niinpä nyt sitten olemme alkuvuoden aikana tavanneet pienellä joukolla ja suunnitelleet Työterveyslaitoksen koordinaattorin johdolla mm. tätä alussa mainittua tilaisuutta.

Mutta mikä on työpaikkojen työhyvinvointiverkosto ja miten se toimii?

Työterveyslaitoksen vetovastuulla oleva työpaikkojen työhyvinvointiverkoston toimii työpaikkojen toimijoiden ja asiantuntijoiden kohtaamispaikkana ja keskustelun areenana ja levittää työpaikkojen työhyvinvoinnin edistämisen hyviä käytäntöjä ja kokemuksia.

Verkoston tehtävänä on myös tukea työpaikkoja työhyvinvointiin liittyvien konkreettisten asioiden edistämisessä, edistää työpaikkojen, asiantuntijoiden ja päättäjien välistä tiedonkulkua ja vuorovaikutusta ja mahdollistaa eri toimijoiden yhteistyötä paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. 

Alueelliset verkostot toimivat keskustelun- ja kohtaamisen paikkoina. Verkostoissa kehitetään työhyvinvointia huomioimalla alueelliset erikoispiirteet, kehittämistarpeet ja toiveet. Verkostoissa jaetaan myös hyviä käytänteitä erilaisiin teemoihin liittyen sekä välitetään alueellista viestiä valtakunnalliselle verkostolle ja päättäjille.

Verkoston jäsenyys on maksuton ja jäseniksi voivat liittyä yksittäiset henkilöt ja/tai organisaatiot.

Verkostolla on useita alueellisia teemallisia työpajatapaamisia. Lisäksi vuosittain järjestetään yhteistoiminnallinen valtakunnallinen verkostotapaaminen.

Kiinnostuitko? Tavataan 11.3. Wanhassa Satamassa, F-salissa klo 12.30!



    

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työhyvinvointi, verkostotyö, WGH-tapahtuma

50+ Coaching voimaannutti työntekijöitä

Torstai 1.1.2015 klo 18:33 - Tuula Piensoho

Maaliskuussa alkanut Seniorit työelämässä -hanke päättyi vuoden lopussa. Hankkeessa etsittiin keinoja 54+ työntekijöiden voimaannuttamiseen, hyvinvoinnin lisäämiseen sekä motivaation nostamiseen. Tavoitteena oli tukea työpaikkoja kehittämään toimintaansa niin, että toimet edistävät niin tuloksellisuutta kuin työntekijöiden työkykyä ja jaksamista.

Hanke nosti työpaikkojen ikäystävällisen työkulttuurin kehittämisen keskiöön. 50+ työntekijät kohtaavat työpaikoilla vaihtelevasti ennakkoluuloja ja torjuvia asenteita. Työpaikkojen näkökulmasta ikäystävällisyys merkitsee työnantajan ymmärrystä monimuotoisen työyhteisön myönteisestä vaikutuksesta työn tekemiseen ja työpaikan tulokseen.

Hankkeessa pilotoitiin syksyn 2014 aikana Espoon kaupungin ja Nurmijärven kunnan työntekijöille 50+ Coaching -valmennusohjelma. Tätä edelsi keväällä tehty tarvekartoitus, jossa selvitettiin pilottiin osallistuvien henkilöiden sekä heidän esimiestensä tarpeita ja toiveita valmennuksen suhteen. Tarvekartoitus tehtiin valmennettaville webropol-kyselynä, teemahaastattelun osallistuivat niin valmennettavat kuin heidän esimiehensä.

Joulukuun puolivälissä oli hankkeen päätösseminaari, jossa käsiteltiin 50+ Coaching -valmennuksen keskeisiä tuloksia valmennettavien kertomana sekä esiteltiin valmennuksen toimintamalli.

Valmennusohjelman arviointiraportti on nyt valmis. Pilotista saadut tulokset vahvistivat ennakko-olettamuksia. Coaching sopii erittäin hyvin tämän kohderyhmän voimaantumisen, hyvinvoinnin ja jaksamisen edistämiseen. 50+ Coachingin tulokset ovat kaikin puolin vakuuttavia ja inspiroivia. Ne kannustavat jatkamaan tällä tiellä.

Coachingin avulla saatiin uusia voimavaroja työtehtäviin, jotka ovat kaikille ja kaikkialla jatkuvan muutoksen alaisia. Coachingin avulla henkilön päämäärät, tavoitteet ja unelmat selkiytyivät. Myös itsetunto ja -tuntemus lisääntyivät. Prosessin aikana löytyi myös konkreettisia työvälineitä kehittää omaa työtä ja toimintaa työyhteisössä.

Hanketta osarahoitti ESR (Hämeen Ely-keskus) ja hallinnoi HY Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 50+ coaching, ikäystävällinen työkulttuuri, voimaantuminen, pilottivalmennus, toimintamalli,

Rentoutumisen ja joutilaisuuden ylistys

Perjantai 3.10.2014 klo 12:17 - Tuula PIensoho

Lähes kaikilla tuntuu nykyisin olevan kiire. Jatkuva muutos on arkipäivää työelämässä. Kiire on siirtynyt työelämässä myös muille elämänalueilla. Teknologia on mahdollistanut sen, että yhä useampi on kaiken aikaa kaikkien kanssa tavoitettavissa.

Kun kiire ajaa yksilöä kalenteroimaan allakkansa täyteen, ei tunnu olevan aikaa enää mihinkään. Kun sitten yrittää tehdä asioita nopeammin, mihin tuo säästetty aika oikein käytetään? Tekemällä lisää, ottamalla uusia projekteja jne. Haloo!

Kuka uskaltaa enää myöntää, että hänellä ei ole kiire mihinkään? Tällaista henkilöä saatetaan pitää kummallisena tai jopa syrjäytyneenä yksilönä. Pitääkö työssä siis kertoa jatkuvasti, että on kiireinen, jotta pidetään tehokkaana? Onko kiireisyys nykyajan hyvän työntekijän mittari?

Eikö kuitenkin olisi parempi tehdä työ työaikana ja varata aikaa riittävästi perheelle, harrastuksille sekä joutenoloon ja rentoutumiseen?

Pidän paraikaa useilla paikkakunnilla Itsen johtamisen ja Ajankäyttö hallintaan -koulutuksia. Käsittelemme näissä koulutuksissa mm. sitä, miten kiirettä ja aikavarkaita otetaan haltuun. Tuolloin keskustelemme yhdessä, miten tärkeää on varata itselle aikaa sen selvittämiseen, mistä esimerkiksi kiireen tunteet syntyvät työpaikalla tai kotona.

Työpaikalla kiireen taustalta löytyy usein konkreettisia resurssien puutteeseen ja työn organisointiin liittyviä tekijöitä. Niitä voi löytyä mm. oman työpaikan työjärjestelyistä, johtamisesta tai työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksista.

Mielestäni on erittäin tärkeää miettiä sitä myös sitä, johtuuko kiire omasta toiminnasta (sisäiset aikavarkaat) vai ulkoisista tekijöistä. Sisäisten aikavarkaitten ”kiinniotto” on oma tehtäväsi. Työpaikoilla on myös ulkoisia aikavarkaita, jotka estävät työteon sujuvuutta. Onko omalla työpaikalla esimerkiksi liikaa turhia kokouksia, ylisosiaalisia ja työtekoa keskeyttäviä kollegoja, myöhästelijöitä jne.

Kaikkea ei myöskään tarvitse hioa loputtomiin. Usein voi olla parempi tehdä tietyt asiat (ei-niin-tärkeät-asiat) ”kevyemmällä kädellä”. Ja laittaa kovemmat paukut oman perustehtävän kannalta tärkeisiin kohteisiin.

(Työn)ilo tuntuu liian useilla olevan kadoksissa. Olisi opittava ottamaan rennommin. Kiire on yksi suurimmista stressin aiheuttajista. Se voi viedä mennessään ilon koko elämästä.

Rentoutuminen on taitoa olla tekemättä mitään. Siihen käytettävä aika riippuu sinusta itsestä. Joskus riittävät muutamat minuutit päivässä, joskus tarvitset rentoutumiseen enemmän aikaa. Missä ja miten rentoudut parhaiten?

Rentoutumisen ja joutenolon taitoa on hyvä harjoitella, jos et ole pitkään aikaan tietoisesti tätä taitoa harjoittanut. Opittuaan sopivia harjoituksia, voi rentoutuminen onnistua kesken työkiireen hienosti. Lyhyet rentoutumispaussit työn ääressä ovat äärimmäisen suositeltavia hetkiä juuri sinulle. Kokeile!

Tässä yksi löytämäni helppo ohjeistus rentoutumiseen:

Ota mukava asento, sulje silmäsi, hengitä syvään ja rauhallisesti. Kuvittele samalla rintakehällesi perhonen, joka avaa ja sulkee siipensä hengityksesi mukaan. Hetken päästä avaa silmäsi. Rentoutustuokio voi siivittää työnteon sujuvaksi juuri silloin, kun kiireen paine on kaikkein kovin.

Olisiko tässä rentoutumisen ja joutilaisuuden opiskelussa sinulle tavoitetta loppuvuodeksi tai ensi vuodelle?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiire, rentoutuminen, joutilaisuus, itsen johtaminen, ajankäyttö hallintaan

Mikä on yrityksesi tapa käydä kehityskeskusteluja?

Torstai 31.7.2014 klo 11:22 - Tuula Piensoho

Viime keväänä syvennyin yhteen keskeiseen suorituksen johtamisen työvälineeseen - kehityskeskusteluihin. Olen itse useammankin organisaation esimiehenä toimiessani käynyt kehityskeskusteluja tiimini kanssa ja luonnollisesti itse myös istunut pöydän toisella puolella.

Kaikkiin näihin tapahtumiin ovat oleellisesti liittyneet erilaiset kehityskeskustelulomakkeet, ennakkotyö, kehityskeskustelujen käyminen sekä niiden jälkeinen raportointi. Käytössä on ollut monenlaisia lomakkeita: lyhyempiä ja pidempiä. Esimiehenä olen saanut koulutusta niin henkilötietojärjestelmien kuin lomakkeidenkin käyttöönottoon.

Keskeistä on kaikissa työpaikoissa ollut lomakekeskeisyys ja ohjeistukset siihen, miten ja milloin kehityskeskustelut käydään. Yleensä ne on käyty kerran vuodessa alkukeväästä.

Kehityskeskustelut ovat keskeinen suorituksen johtamisen työväline ja paikka arvioida työntekijöiden kehittymistä työssään. Ne ovat organisaatioiden käyttämä väline määrittää yhteistä suuntaa ja toteutusta.

Kehityskeskustelujen onnistumisen edellytykset (Lahti 2012) ovat olemassa, kun esimiehellä ja työntekijällä on keskinäiseen arvostamiseen, kunnioittamiseen, välittämiseen ja luottamukseen perustuva yhteistyösuhde. Edelleen onnistumista lisää yhteinen näkemys kehityskeskustelujen tarkoituksesta, tavoitteista, käsiteltävistä asioista, valmistautumisesta ja asioiden käsittelytavasta. Tärkeää on, että molemmat haluavat käydä kehityskeskustelun ja että kehityskeskusteluun kohdistuvat odotukset ovat realistisia.

Kehityskeskusteluissa yhtenä keskeisenä tavoitteena on työntekijän ammatillisen kehittymisen edistäminen. Suuri osa kehityskeskusteluista ei näytä kuitenkaan johtavan tähän. Ammattijärjestö JHL:n tämän vuoden keväällä toimisto-, hallinto- ja IT-alan ammattilaisille toteuttaman kyselyn tulokset osoittavat, että kehityskeskustelut koetaan hyvin ristiriitaisesti (JHL:n tiedote 5.5.2014; Talouselämä 7.5.2014.)

Kyselyn mukaan lähes 60 prosenttia vastanneista ei ole voinut hyödyntää kehityskeskusteluja ammatillisessa kehittymisessään. Puheet ja teot eivät myöskään ole kohdanneet, eivätkä keskustelut ole johtaneet käytännön tekoihin yli puolella vastaajista (emt.)

Erityisen usein kielteiset kommentit liittyivät kehityskeskusteluissa käytettäviin lomakkeisiin/kaavakkeisiin ja niiden käyttöön. Onko todella kysymys lomakkeista vai kulminoituuko lomakkeisiin jotain muuta kehityskeskusteluihin liittyvää, jota ei osata nostaa esiin? Tulisiko lomake-/kaavakekäytäntöjä kehittää toisenlaisiksi ja työntekijää paremmin palveleviksi? (JHL:n tiedote 5.5.2014)

Kehityskeskustelujen rytmitys aiheuttaa myös kysymyksiä. Olisiko syytä keventää kerran/kaksi kertaa vuodessa käytäviä kehityskeskusteluja esimerkiksi ympäri vuoden käytävien lyhyiden keskustelujen sarjaksi australialaisen mallin mukaisesti?

Kehityskeskusteluihin käytetään työpaikoilla runsaasti aikaa ja muita resursseja. Tulosten tulisi tämän johdosta olla aidosti suorituksia parantavia, kehittäviä ja myönteisiä niin yrityksen kuin yksittäisen työntekijän näkökulmasta.

Onko niin, että tässäkin kunkin yrityksen on löydettävä itselleen sopiva tapa käydä kehityskeskusteluja, testattava se ja otettava rohkeasti käyttöön?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suorituksen johtaminen, kehityskeskustelut, lomakekeskeisyys, uudistaminen

Eurooppa Picniciltä poimittua

Sunnuntai 11.5.2014 klo 1:09 - Tuula Piensoho

Osallistuin Tekesin ja kumppaneiden järjestämään Eurooppa Picnic -tilaisuuteen Ravintola Sipulissa. Monien kiinnostavien esitysten jälkeen jäin erityisesti pohtimaan kahta asiaa.

Ensimmäinen huomioni liittyy yritysten strategiatyöhön. Olen ollut mukana useammankin organisaation strategioiden luonnissa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Aina olen ihmetellyt sitä, miksi asiasta haluttiin tehdä niin vaikeaa ja raskassoutuista. Aivan kuin olisi haluttukin, että kukaan ei tule ymmärtämään asiasta yhtään mitään.

Eräs tilaisuuden puheenvuoron käyttäjä on tekemässä väitöskirjaa strategiatyöstä. Alustavissa tuloksissaan hän kertoi todella huolestuttavista luvuista, jotka liittyivät strategioiden ymmärtämiseen. Hänen 5000 henkilön aineistossaan luvattoman harvat henkilöt niin esimiesten kuin erityisesti työntekijöiden osalta tunsivat oman organisaationsa strategioiden painopisteet.

Onneksi nyt ollaan ottamassa toisenlaista otetta strategiatyöhön. Suuntauksena toivottavasti yhä useammin on, että tehdään strategia niin selkeäksi ja mahdollisemmin yksinkertaiseksi, jotta niin johdon kuin työntekijöiden on mahdollista ymmärtää tavoitteet ja soveltaa niitä arjessa. Osallistamisessakin on rajansa, ei tehdä tässäkään asiasta liian monimutkaista ja työllistävää. Tärkeää on se, että asia viestitään ja keskustellaan eri foorumeilla.

Entä sitten tuo talonmiesjohtaminen? Siitä ei kovin paljoa keskusteltu itse tilaisuudessa, mutta se nyt jäi todella askarruttamaan mieltäni. Asiasta tulee ottaa selvä. Juttu on niin, että Aalto Design Factory on syyskuussa 2008 aloitettu Aalto-yliopiston hanke, jonka tarkoituksena on toimia tuotekehityksen tutkimus- ja oppimisympäristönä. Aalto Design Factory pyrkii edistämään tieteidenvälistä ja ongelmalähtöistä oppimiskulttuuria osana Aalto-yliopistoa. Yli 3 000 neliömetrin tiloissa toimii kursseja, tutkimusryhmiä ja -projekteja, startup-yrityksiä sekä sponsoriyrityksiä. (Wikipedia.)

Jos nyt oikein ymmärsin, Design Factoryn johtaja toimii talossa talonmiesjohtajana. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen ensisijainen tehtävänsä on luoda työntekijöille sellaiset puitteet, joissa he pääsevät tekemään työtään mahdollisimman myönteisissä olosuhteissa. Talonmies huolehtii tiloista, työvälineistä, mutta hän on myös tärkeä yhteishenkeä luova elementti, välillä myös se tarvittava olkapää.

Eivät huoltomiehet mielestäni voikaan korvata perinteistä talonmiestä. Talonmiehet olivat joskus tosin vähän pelottaviakin, jos totta puhutaan. Mutta se on jo toinen juttu.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: strategiatyö, talonmiesjohtaminen, Design Factory

Seniorit työelämässä

Lauantai 29.3.2014 klo 23:16 - Tuula Piensoho

Maaliskuun alussa pääsimme aloittamaan ESR:n ja Uudenmaan Ely-keskuksen osarahoittaman Seniorit työelämässä -projektin. Hanketta hallinnoi Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.

Hanke on minulla erittäin merkityksellinen, sillä haluan olla mukana kehittämässä seniorityöntekijöiden asemaa työssään. Vastaan Senior Coaching -valmennuksista. Mielestäni suomalainen työelämä kaipaa juuri nyt kokemusta omaavia, työhön sitoutuneita työntekijöitä. Seniortyöntekijät ovat juuri sellaisia. Seniorit kaipaavat kannustusta, jotta he löytävät itsestään uutta virtaa ja innostusta.

Projekti tarjosi kunnille mahdollisuuden lähteä kehittämään toimintaansa. Haasteen ottivat vastaan Nurmijärvi ja Espoo. Tämän vuoden kestävä hanke tarjoaa kyseisten organisaatioiden seniorityöntekijöille valmennusta - senior coaching -palvelua - tavoitteena motivoida, innostaa ja sitouttaa 54 + henkilöstö omaan organisaatioon ja lisätä seniorin omaa työhyvinvointia.

Projektin tehtävänä on edistää työpaikkojen ikäystävällistä työkulttuuria. Organisaatioiden näkökulmasta ikäystävällisyyden edistäminen merkitsee työnantajan ymmärrystä monimuotoisen työyhteisön myönteisestä vaikutuksesta työn tekemiseen ja organisaation tulokseen. Työntekijän näkökulmasta se merkitsee paitsi arvostavaa asennoitumista senioreja kohtaan, myös konkreettisia tekoja.

Mukana projektissa ovat myös seniorityöntekijöiden esimiehet. Osa heistä on mukana jo tarvekartoituksen teemahaastatteluissa. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita projektin alussa ja loppupuolella järjestettäviin tilaisuuksiin.  

Seniorityöntekijöiden valmennuksessa keskitytään erityisesti yksilöiden omiin vahvuuksiin, oman kehittymissuunnitelman tekoon ja ryhmä coaching -tapaamisiin. Valmennuksen tehtävänä on lisätä pitkän työuran tehneen henkilön itsetuntemusta ja -luottamusta. Valmennuksen aikana selkiytetään osallistujien tulevaisuuden kehittämistarpeita ja -suunnitelmia suhteessa työorganisaation ja -tehtävän vaateisiin.

Työhyvinvoinnin näkökulma on hyvin ratkaisevassa roolissa valmennuksessa – se on itsestään selvä asia.

Esimiehet ovat voineet hyödyntää coachausta työssään jo pitkään ja tulokset ovat olleet kannustavia. Nyt projektin mahdollistamana seniorityöntekijöillä on mahdollisuus hyödyntää coachausta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tämä on juuri sitä työtä, mitä haluan tehdä. Ei voisi olla mieluisampaa. Valmennukset alkavat elokuussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seniorit, senior coaching, ikäystävällinen työelämä, voimaantuminen

Perheystävälliset käytännöt käyttöön työpaikoilla

Sunnuntai 9.3.2014 klo 17:27 - Tuula Piensoho

Joskus on hyvä katsoa taaksepäin ja aprikoida, missä kaikessa on tullut oltua mukana. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset tulivat jälleen ajankohtaisiksi, kun papereita järjestellessäni löysin hankkeen TyPeSANOMAT.

Oppimisverkostot työn ja perheen tasapainon rakentajina EQUAL- hankkeessa julkaisimme vuosien 2006 - 2007 aikana kolme eri teemoihin keskittyvää lehteä. Ne ovat lehtiä, joista olen edelleen todella ylpeä. Kiitos Kirsikka, ilman työpanostasi emme olisi onnistuneet niin hienosti!

Viimeisessä ns. juhlanumerossa julkistettiin hankkeen perheystävällisyyden teesit otsikolla ”Elämänmeno uusiksi, perheystävälliset käytännöt tavaksi”.

Tuossa jutussa kirjoitin, että ”teeseihin olemme kiteyttäneet ne asiat, jotka haluamme tuoda hankkeen tuloksina julkiseen keskusteluun ja päättäjätahojen tietoisuuteen”.  Me hankkeen toimijat vaadimme tuolloin syvällistä asenne- ja arvomuutosta elämänmenoon ja perheystävällisten käytäntöjen juurruttamista työelämään.

Kävimme useiden päättäjien puheilla esittelemässä teesit. SAK:ssa vierailimme silloisen puheenjohtaja Lauri Ihalaisen ja SAK:n työelämäasiantuntijoiden luona, STTK:ssa tapasimme lakimies Anja Lahermaan ja sosiaali- ja terveyspoliittisen asiantuntija Mervi Flinkmanin. Ohjelmassa olivat myös Akavan edustajat, silloinen opetusministeri Sari Sarkomaa sekä EK:n apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen.

Esitän tässä teesimme lyhykäisyydessään. Kuten teeseissä usein on, oli myös näissä laajempi selvitysosa. Teesit ovat seuraavat:

1. Perheystävällisyyttä edistävää arvo- ja asennekasvatusta tarvitaan

2. Naisilla ja miehillä on oltava tasa-arvoiset oikeudet työhön ja perheeseen

3. Lainsäädäntöä tulee kehittää yksilöiden ja perheiden tarpeita huomioiden

4. Perheystävällisyyden kehittämisessä johto ja esimiehet ovat avainasemassa

5. Työyhteisön pelisääntöjen on oltava selkeitä ja kaikkien tiedossa

6. Työaika-autonomian avulla tuetaan työntekijöiden hyvinvointia

7. Perheet tarvitsevat toimivia tukiverkostoja ja -palveluja

Työterveyslaitos on nyt omassa Työ ja perhe-elämä -ohjelman workshopeissa juurruttamassa työn ja perheen yhteensovittamisen käytäntöjä työpaikoille ympäri Suomen. Toivotan heille työhön onnea, sillä paljon on vielä tehtävää.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työn ja perheen yhteensovittaminen, perheystävällisyyden teesit, työelämän pelisäännöt, tasa-arvo, työaika-autonomia

Viikkosuunnittelu ja erilaiset työtilat ajankäytön ja työmotivaation taustavaikuttajina

Sunnuntai 16.2.2014 klo 16:06 - Tuula Piensoho

Työn tekemisen tavat ja paikat ovat muuttumassa. Normityöpäivä ei enää välttämättä sisällä työskentelyä omassa työhuoneessa, tutun ja turvallisen työpöydän takana.

Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion ”Työkirja – työelämän vallankumouksen perusteet ” on mielenkiintoinen tuttavuus ja kirjasta saa monia hyviä ja käytännönläheisiä ohjeita siihen, miten uudelleen organisoida omaa työn tekemisen tapaa ja paikkaa.

Kirja ohjeistaa suunnittelemaan työviikkoa etukäteen, edellisen työviikon päätteeksi, ja jokainen päivä edellisen päivän päätteeksi. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja toteuttamiskelpoinen ohje. Kun yhä useampi työskentelee muualla kuin omassa toimistossa, selkeät suunnitelmat jäsentävät työntekoa ja vähentävät stressiä. Kaikkea ei tietenkään pysty eikä ole tarpeenmukaista suunnitella etukäteen. Hyvä on kuitenkin olla selkeä ”plääni” tulevalle viikolle.

Työviikkoon on hyvä rakentaa muutama vakiopalanen, sanoo kirja. Monissa kollegakeskusteluissa on tullut vinkki siitä, että muistaa ainakin kalenteroida ruokatauon jokaiselle työpäivälle. Lisäksi voi miettiä myös sitä, onko syytä varata jokaiselle päivälle vähintään tunti ” kokouksista vapaa”-työskentelyjakso.

Työrytmiä suunnitellessa, on hyvä huomioida myös työn tekemisen paikkoja. Työpäivässä on usein erityyppisiä tehtäviä, jotka vaativat erilaista mielentilaa ja rauhaa. Tuominen & Pohjakallio ehdottaa miettimään itselle ainakin kolme erilaista työtilaa, joista yksi voi olla nykyinen toimisto, jossa voi hoitaa juoksevia asioita.

Oman työpisteen lisäksi toinen tila voisi olla tila, jossa kykenee keskittymään paljon toimistoa paremmin. Se voisi esimerkiksi olla kahvila tai jokin toimiston yllättävä tila, jota saa käyttää. Ja kolmas tila on paikka, jossa mikään ei häiritse sinua, kertoo kirja.

Näin avokonttoriaikaan nämä suositukset ovat mielestäni erittäin varteenotettavia ja tuovat varmasti toteutuessaan lisää työmotivaatiota ja mielenrauhaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajankäyttö, työmotivaatio, moninaiset työtilat, työviikon suunnittelu

Vanhemmat kirjoitukset »