Rentoutumisen ja joutilaisuuden ylistys

Perjantai 3.10.2014 klo 12:17 - Tuula PIensoho

Lähes kaikilla tuntuu nykyisin olevan kiire. Jatkuva muutos on arkipäivää työelämässä. Kiire on siirtynyt työelämässä myös muille elämänalueilla. Teknologia on mahdollistanut sen, että yhä useampi on kaiken aikaa kaikkien kanssa tavoitettavissa.

Kun kiire ajaa yksilöä kalenteroimaan allakkansa täyteen, ei tunnu olevan aikaa enää mihinkään. Kun sitten yrittää tehdä asioita nopeammin, mihin tuo säästetty aika oikein käytetään? Tekemällä lisää, ottamalla uusia projekteja jne. Haloo!

Kuka uskaltaa enää myöntää, että hänellä ei ole kiire mihinkään? Tällaista henkilöä saatetaan pitää kummallisena tai jopa syrjäytyneenä yksilönä. Pitääkö työssä siis kertoa jatkuvasti, että on kiireinen, jotta pidetään tehokkaana? Onko kiireisyys nykyajan hyvän työntekijän mittari?

Eikö kuitenkin olisi parempi tehdä työ työaikana ja varata aikaa riittävästi perheelle, harrastuksille sekä joutenoloon ja rentoutumiseen?

Pidän paraikaa useilla paikkakunnilla Itsen johtamisen ja Ajankäyttö hallintaan -koulutuksia. Käsittelemme näissä koulutuksissa mm. sitä, miten kiirettä ja aikavarkaita otetaan haltuun. Tuolloin keskustelemme yhdessä, miten tärkeää on varata itselle aikaa sen selvittämiseen, mistä esimerkiksi kiireen tunteet syntyvät työpaikalla tai kotona.

Työpaikalla kiireen taustalta löytyy usein konkreettisia resurssien puutteeseen ja työn organisointiin liittyviä tekijöitä. Niitä voi löytyä mm. oman työpaikan työjärjestelyistä, johtamisesta tai työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksista.

Mielestäni on erittäin tärkeää miettiä sitä myös sitä, johtuuko kiire omasta toiminnasta (sisäiset aikavarkaat) vai ulkoisista tekijöistä. Sisäisten aikavarkaitten ”kiinniotto” on oma tehtäväsi. Työpaikoilla on myös ulkoisia aikavarkaita, jotka estävät työteon sujuvuutta. Onko omalla työpaikalla esimerkiksi liikaa turhia kokouksia, ylisosiaalisia ja työtekoa keskeyttäviä kollegoja, myöhästelijöitä jne.

Kaikkea ei myöskään tarvitse hioa loputtomiin. Usein voi olla parempi tehdä tietyt asiat (ei-niin-tärkeät-asiat) ”kevyemmällä kädellä”. Ja laittaa kovemmat paukut oman perustehtävän kannalta tärkeisiin kohteisiin.

(Työn)ilo tuntuu liian useilla olevan kadoksissa. Olisi opittava ottamaan rennommin. Kiire on yksi suurimmista stressin aiheuttajista. Se voi viedä mennessään ilon koko elämästä.

Rentoutuminen on taitoa olla tekemättä mitään. Siihen käytettävä aika riippuu sinusta itsestä. Joskus riittävät muutamat minuutit päivässä, joskus tarvitset rentoutumiseen enemmän aikaa. Missä ja miten rentoudut parhaiten?

Rentoutumisen ja joutenolon taitoa on hyvä harjoitella, jos et ole pitkään aikaan tietoisesti tätä taitoa harjoittanut. Opittuaan sopivia harjoituksia, voi rentoutuminen onnistua kesken työkiireen hienosti. Lyhyet rentoutumispaussit työn ääressä ovat äärimmäisen suositeltavia hetkiä juuri sinulle. Kokeile!

Tässä yksi löytämäni helppo ohjeistus rentoutumiseen:

Ota mukava asento, sulje silmäsi, hengitä syvään ja rauhallisesti. Kuvittele samalla rintakehällesi perhonen, joka avaa ja sulkee siipensä hengityksesi mukaan. Hetken päästä avaa silmäsi. Rentoutustuokio voi siivittää työnteon sujuvaksi juuri silloin, kun kiireen paine on kaikkein kovin.

Olisiko tässä rentoutumisen ja joutilaisuuden opiskelussa sinulle tavoitetta loppuvuodeksi tai ensi vuodelle?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiire, rentoutuminen, joutilaisuus, itsen johtaminen, ajankäyttö hallintaan

Itsen johtamiseen liittyviä kysymyksiä mietittäväksi

Torstai 19.12.2013 klo 22:48 - Tuula Piensoho

Kuka Sinua johtaa? Onko se Hän vai oletko se SINÄ itse?

Itsen johtaminen on Salmimiehen (2008) mukaan monenlaista itseen kohdistuvaa vaikuttamista ja kurinalaista itsensä ohjaamista. Edelleen se on jatkuvaa muuttumista, uuden oppimista ja vanhan poisoppimista sekä juurtuneiden asenteiden ja uskomusten kyseenalaistamista. Mutta ennen kaikkea se mielestäni on vastuun ottamista itsestä ja samalla myös toisista ihmisistä.

Onnistuminen itsen johtamisessa lähtee hyvästä itsensä tuntemisesta. Palautteen merkitys on itsetuntemuksen kehittämisen kannalta merkityksellistä. Tällöin onkin hyvä kysyä itseltään osaanko vastaanottaa palautetta? Erityisesti osaanko vastaanottaa rakentavaa palautetta? Ehkä osaan antaa sitä myös toisille?

Itsen johtamisessa elämää helpottavat ns. tietoisuustaidot (mindfulness) sekä ratkaisukeskeinen tapa toimia. Ratkaisukeskeisyys on vaihtoehto ongelmakeskeiselle asioiden tarkastelulle. Ei ole kovin kehittävää etsiä asioille ja tapahtumille syyllisiä ja piehtaroida ongelmissa. Tärkeää on hakea ratkaisuja tilanteisiin.

Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa sitä, että katson eteenpäin, en taaksepäin.

Staffan Kurtén (2001) tähdentää ratkaisukeskeisyyden yhtäläisyyksiä myönteiseen elämänkatsomukseen. Se, onko elämänkatsomuksemme myönteinen vai kielteinen, näkyy meistä ja vaikuttaa ihmissuhteisiimme. Hän korostaa, että myös ongelmatilanteissa täytyy osata nähdä mahdollisuuksia niin kuin muutoksissakin. Omaan mielentilaan, tunteisiin ja elämänkatsomukseen voi itse suuresti vaikuttaa.

Olen samaa mieltä Kurténin kanssa siitä, että itsen johtamisen lähtökohta on hyvä ja perusteellinen itsearvio. Itsearviontia tehtäessä tulee ratkaista viisi peruskysymystä. Ensinnäkin on mietittävä sitä, millaista ammatillista osaamista minulla on? Tätä selviteltäessä on vielä mietittävä sitä, miten pystyn tiivistämään tuon osaamisen ns. hissipuheeksi? Puheeksi, jonka muutkin ymmärtävät nopeasti ja vaivattomasti. Kun saan sen muotoiltua sellaiseksi, olen myös itsevarmempi osaamisestani.

Toiseksi on tärkeää tunnistaa oman persoonallisuuden piirteet. Millaisia luonteenpiirteitä minulla on?  On tärkeää löytää myös ne asiat, jotka minua motivoivat? Mitkä ovat minulle tärkeitä työelämässä ja henkilökohtaisessa elämässä? Kurténin mielestä on merkityksellistä selkeyttää sitä, mitä haluan ja odotan tulevaisuudelta. Mihin pyrin työelämässä ja yksityiselämässä? Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on selvitettävä omat taloudelliset reunaehdot.

Nämä viisi peruskysymystä ovat hyvä lähtökohta, kun henkilö pohtii omaa elämäntilannetta ja elämänsuunnitelmia ja ottaa omaa elämää haltuunsa.

Tämän edellä esitellyn itsearvioinnin tueksi sopivat monenlaiset menetelmät. Niitä voivat olla mm. elämänviivatehtävä, henkilökohtaisten ominaisuuksien tunnistaminen, omien aikaansaannosten tunnistaminen, swot-analyysi, tyydytysten nelikenttä, skaalakysymykset sekä monet muut ratkaisukeskeisen (työnohjauksen) kysymyspatterustot.

Itsensä kehittämiseen ja johtamiseen liittyy olennaisesti säännöllinen reflektointi. Mitä teen ja miksi? 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsen johtaminen, ratkaisukeskeisyys, mindfulness, reflektointi, itsearvioinnin työkalut