Riippukeinu ei ole suomalainen keksintö - voimmeko oppia käyttämään sitä?

Lauantai 6.6.2015 klo 12:57 - Tuula Piensoho

Otsikon blogiini, muotoiltuna, löysin Seija Sartin Hesarin kuukausiliitteen (3.8.2013) koukuttavasta jutusta, jossa hän käsitteli kiirettä ”Kaikki kiire on turhaa kiirettä”.

Otsikossa mainittu riippukeinu on minulle ajankohtainen kapine. Olin ostanut sen jo aikoja sitten Brasiliasta ja tarkoituksena oli ripustaa se kotipihalle rentoutumista ja laiskottelua varten. Kun nyt etsiskelin tyttärelle kirpputoritavaraa myytäväksi, löysin sen meidän varastosta muiden ”ylijäämätavaroiden” joukosta. Tästä heräsikin kysymys: Miksi riippumatto oli jäänyt ripustamatta?

Sartti kirjoittaa jutussa: ”Kiire on aitoa silloin, kun talo on tulessa tai joku on hengenhädässä. Muu kiire on aika lailla keksittyä tai ihmisen omassa päässä. Kärsimättömät tyypit ovat läsnä ollessaankin poissaolevia tai koko ajan menossa pois jonnekin toisaalle. Rauhalliset tyypit ovat läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa, missä ovat.”

Blogini keskiössä on esimiestyöhön pesiytynyt kiire. Olen itse yli 20 -vuotta esimiestyötä tehneenä ja työskenneltyäni lukuisien ja lukuisien esimiesten kanssa eri valmennuksissa, hankkeissa ja koulutuksissa, tavannut hyvin erilaisia esimiehiä: erittäin kiireisiä, kiireisiä ja vähemmän kiireisiä.

En ota kantaa tässä siihen, miten paljon kiire ja kiireisyys esimiestyössä ovat tosiasiallisesti lisääntyneet viime vuosina. Tutkimusten mukaan näin on kuitenkin tapahtunut. Aina on kuitenkin ollut henkilöitä, jotka ovat olleet kiireen valjastamia. Sartti puhuu heistä henkilöinä, jotka ovat poissaolevia tai koko ajan menossa jonnekin toisaalle.

Filosofi Matti Kamppinen kertoo jutussa, että työntekijä saa yleensä kiitoksia, jos hän kertoo pomolleen keksineensä menetelmän, jolla asiat tehdään nopeammin. Sen sijaan jos esittelee idean, jonka avulla asiat voi tehdä hitaammin, voi varautua nopeisiin potkuihin. Joskus tehokkain ratkaisu on kuitenkin toimia hitaasti, ajan kanssa.

Läsnä olemisen, rauhoittumisen ja kuuntelemisen taidot eivät perinteisesti ole olleet taitoja, joita esimiestyössä on arvostettu. Esimiestyössä ei viime aikoja lukuun ottamatta ole myöskään korostettu esimiehen itsetuntemuksen merkitystä ja oman itsen johtamisen taitoja.

Olen kevään aikana lukenut kirjallisuutta ja osallistunut lukuisiin seminaareihin (Johtamis- ja työhyvinvointiverkosto, työhyvinvointifoorumi, Liiderin aamukahvit, Fibbs, Leading Passion jne.). Olennainen viesti niissä on ollut, että esimiestyössä strategioiden ja visioiden luomisen rinnalle on yhä enemmän noussut esimiehen kyky pysähtyä, kannustaa, arvostaa, kuunnella ja auttaa työtään tekeviä henkilöitä löytämään omia vahvuuksia ja hyödyntämään niitä työssään.

Esimiehen jatkuva kiire ja ei-läsnä oleminen torpeedoi tämän täysin.

Rauhoittuminen, läsnä olemisen- ja vuorovaikutuksen taidot, itsetuntemus sekä omien vahvuuksien tunnistaminen ovat keskeisessä osassa erityisesti esimiestyön haasteellisissa tilanteissa.

Tähän liittyen olemme kolleegani kanssa suunnitelleet uudenlaisen esimiestyön valmennussarjan, josta ensimmäinen valmennus ”Esimies – rauhoitu ja menesty”, toteutetaan Helsingissä 23.9.2015 klo 8.30 -16.00. Valmennuksesta lisää kotisivuillani kohdassa ”koulutus ja valmennus” sekä osoitteessa www.facebook.com/piensohotraining

Entä mitä tapahtui riippukeinulle? Riippukeinu lähti kirpputorille, ja toivottavasti se löytää sieltä uuden omistajan.

On olemassa myös muita tapoja huolehtia rentoutumisesta ja laiskottelusta. Tärkeintä on, että jokainen löytää oman tapansa.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: esimiestyö, kiire, rauhoittuminen, läsnä oleminen, itsetuntemus, omat vahvuudet

Rentoutumisen ja joutilaisuuden ylistys

Perjantai 3.10.2014 klo 12:17 - Tuula PIensoho

Lähes kaikilla tuntuu nykyisin olevan kiire. Jatkuva muutos on arkipäivää työelämässä. Kiire on siirtynyt työelämässä myös muille elämänalueilla. Teknologia on mahdollistanut sen, että yhä useampi on kaiken aikaa kaikkien kanssa tavoitettavissa.

Kun kiire ajaa yksilöä kalenteroimaan allakkansa täyteen, ei tunnu olevan aikaa enää mihinkään. Kun sitten yrittää tehdä asioita nopeammin, mihin tuo säästetty aika oikein käytetään? Tekemällä lisää, ottamalla uusia projekteja jne. Haloo!

Kuka uskaltaa enää myöntää, että hänellä ei ole kiire mihinkään? Tällaista henkilöä saatetaan pitää kummallisena tai jopa syrjäytyneenä yksilönä. Pitääkö työssä siis kertoa jatkuvasti, että on kiireinen, jotta pidetään tehokkaana? Onko kiireisyys nykyajan hyvän työntekijän mittari?

Eikö kuitenkin olisi parempi tehdä työ työaikana ja varata aikaa riittävästi perheelle, harrastuksille sekä joutenoloon ja rentoutumiseen?

Pidän paraikaa useilla paikkakunnilla Itsen johtamisen ja Ajankäyttö hallintaan -koulutuksia. Käsittelemme näissä koulutuksissa mm. sitä, miten kiirettä ja aikavarkaita otetaan haltuun. Tuolloin keskustelemme yhdessä, miten tärkeää on varata itselle aikaa sen selvittämiseen, mistä esimerkiksi kiireen tunteet syntyvät työpaikalla tai kotona.

Työpaikalla kiireen taustalta löytyy usein konkreettisia resurssien puutteeseen ja työn organisointiin liittyviä tekijöitä. Niitä voi löytyä mm. oman työpaikan työjärjestelyistä, johtamisesta tai työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksista.

Mielestäni on erittäin tärkeää miettiä sitä myös sitä, johtuuko kiire omasta toiminnasta (sisäiset aikavarkaat) vai ulkoisista tekijöistä. Sisäisten aikavarkaitten ”kiinniotto” on oma tehtäväsi. Työpaikoilla on myös ulkoisia aikavarkaita, jotka estävät työteon sujuvuutta. Onko omalla työpaikalla esimerkiksi liikaa turhia kokouksia, ylisosiaalisia ja työtekoa keskeyttäviä kollegoja, myöhästelijöitä jne.

Kaikkea ei myöskään tarvitse hioa loputtomiin. Usein voi olla parempi tehdä tietyt asiat (ei-niin-tärkeät-asiat) ”kevyemmällä kädellä”. Ja laittaa kovemmat paukut oman perustehtävän kannalta tärkeisiin kohteisiin.

(Työn)ilo tuntuu liian useilla olevan kadoksissa. Olisi opittava ottamaan rennommin. Kiire on yksi suurimmista stressin aiheuttajista. Se voi viedä mennessään ilon koko elämästä.

Rentoutuminen on taitoa olla tekemättä mitään. Siihen käytettävä aika riippuu sinusta itsestä. Joskus riittävät muutamat minuutit päivässä, joskus tarvitset rentoutumiseen enemmän aikaa. Missä ja miten rentoudut parhaiten?

Rentoutumisen ja joutenolon taitoa on hyvä harjoitella, jos et ole pitkään aikaan tietoisesti tätä taitoa harjoittanut. Opittuaan sopivia harjoituksia, voi rentoutuminen onnistua kesken työkiireen hienosti. Lyhyet rentoutumispaussit työn ääressä ovat äärimmäisen suositeltavia hetkiä juuri sinulle. Kokeile!

Tässä yksi löytämäni helppo ohjeistus rentoutumiseen:

Ota mukava asento, sulje silmäsi, hengitä syvään ja rauhallisesti. Kuvittele samalla rintakehällesi perhonen, joka avaa ja sulkee siipensä hengityksesi mukaan. Hetken päästä avaa silmäsi. Rentoutustuokio voi siivittää työnteon sujuvaksi juuri silloin, kun kiireen paine on kaikkein kovin.

Olisiko tässä rentoutumisen ja joutilaisuuden opiskelussa sinulle tavoitetta loppuvuodeksi tai ensi vuodelle?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiire, rentoutuminen, joutilaisuus, itsen johtaminen, ajankäyttö hallintaan