Matkalla Tampereen Johtamissymposiumiin ja takaisin

Torstai 3.9.2015 klo 22:28 - Tuula Piensoho

Syyskuun toisena päivänä ajelin kohti Tamperetta. Määränpäänä oli Tampereen yliopiston järjestämä Johtajuussymposium 2015. Aamu oli kaunis, välillä aurinkoinenkin.

Kotimatkallani Linnatuulen kohdalla mieleeni palasivat muistot 90-luvun puolivälistä. Olin tuolloin työssä Wetterhoffin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, didaktiikan opettajana. Oli talvi, pyrysi ja kotimatkalla Linnatuulen huoltoasemaa lähestyttäessä autoni alkoi köhiä siinä määrin, että katsoin parhaaksi pysähtyä ja selvittää tilannetta. Pääsenkö ajamaan kotiin Järvenpäähän?

Ilta alkoi pimentyä ja lumipyry ja tuuli vain pahenivat. Kattopellit kolisivat. Miettiessäni, mitä tekisin, päätös tulikin ulkopuolelta. Moottoritie suljettiin, koska tuuli oli irrottanut kattopeltejä ja ne olivat vaaraksi autoilijoille. Toisaalta moottoritie oli myös tukossa lumesta, jota tuli enenevässä määrin.

Tällaisessa poikkeustilanteessa ihmiset hakeutuvat toistensa tykö. Niin nytkin. Ryhdyimme erään mottiin jääneen rouvan kanssa suunnittelemaan, missä yövymme. Pöytien alla vai kokoammeko tuolista makuutiloja? Tuossa illan vaiheessa näytti siltä, että moottoritietä ei päästä aukaisemaan ennen aamua.

Aamuyöstä tie kuitenkin avattiin ja pääsin kyseisen henkilön kyydissä (oma autoni jäi suosiolla huoltoasemalle) Järvenpäähän. Olin iloinen ja helpottunut, sillä välillä myrsky oli pelottanut.

Tampereelta palatessani repussani oli paljon kotiin vietävää ja pohdittavaa. Työelämä 2020 Pirkanmaan alueverkoston järjestämä seminaari Työhyvinvoinnin johtamisen ja mittaamisen trendit -seminaarissa erityisesti tekniikan tohtori Merja Fisherin ajatukset siitä, miksi, mitä ja miten työhyvinvointia olisi yrityksissä hyvä mitata, puhuttelivat minua.

Perinteisesti on mitattu mm. sairauspoissaoloja, palautumista, johtamiskykyä jne. Yhä enenevässä määrin olisi tärkeää mitata työntekijöiden ideoita, innovaatioita, edistymistä, muutoskykyisyyttä, ilmapiiriä, yhteistyötä. Esimiestyössä olisi huomio kiinnitettävä yksilöiden kehittymisen tukemiseen. Esimiestyöltä vaaditaan nykyisin palvelevaa, kommunikoivaa otetta. Se edistää sitä, että työntekijät voivat löytää oman sisäisen motivaationsa, työn merkityksellisyyden ja sitoutuvat työhön.

Erittäin tärkeää on ihmisten välinen yhteistoiminta ja vuorovaikutus, yli tiimi- ja yksikkörajojen. Kun turhasta kilpailusta ja tietojen pimittämisestä voidaan luopua, se on myös tuottavuuden ja tuloksellisuuden voitto. Hyvän työelämän kokemus muodostuu pitkälti oman työn merkityksellisyyden kokemasta ja yhteistyöstä, luottamuksesta ja arvostuksesta.

Tuolloin talvella, Linnatuulessa, parikymmentä vuotta sitten, olin kokenut jotain luonnonvoimien aikaansaamaa täysin vieraitten ihmisten läheisyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta. Jollain tavalla nämä muistot ja päivän seminaarissa käsitellyt asiat liittyivät toisiinsa mielessäni.

Yllättävät, haavoittavat tilanteet usein lähentävät ihmisiä. Nyt elämme murroksen, muutoksen ja epävarmuuden aikaa. Nyt tarvitsemme toinen toisiamme entistä enemmän. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työhyvinvointi, mittaaminen, johtaminen, merkityksellisyys, sisäinen motivaatio, läheisyys, yhteenkuuluvuus

Urasuunnittelusta innostusta työuran eri vaiheisiin

Sunnuntai 3.5.2015 klo 9:36 - Tuula Piensoho

Talouselämässä oli 2.5.2015 kiinnostava artikkeli IT-talo CGI:n urasuunnitteluohjelmasta yli 60-vuotiaille. Yritys oli havahtunut kaksi vuotta sitten siihen, että talossa oli useita yli 60 vuotta täyttäneitä työntekijöitä. Kun nämä työntekijät aikanaan siirtyvät eläkkeelle, heidän mukanaan talosta lähtee valtavasti yrityksen kannalta merkityksellistä osaamista.

Tämän johdosta CGI aloitti vuosi sitten urasuunnitteluohjelman yli 60-vuotiaille. Suunnittelun tarkoituksena on kartoittaa työntekijöiden ajatuksia jäljellä olevasta urastaan. Edelleen urasuunnittelun tavoitteena on koota työntekijöiden ajatuksia siitä, miten työssä jaksamista ja työn mielekkyyttä voisi parantaa sekä sitä, miten osaaminen pysyy talon sisällä.

Käytännössä tämä tapahtui siten, että esimiehet kävivät ensin keskustelut työntekijöiden kanssa. Tämän jälkeen keskustelut dokumentointiin ja viimeisenä toimenpiteenä laadittiin suunnitelma yhdessä työntekijän kanssa.

Tähän päivään mennessä CGI on käynyt yli sata keskustelua ja tehnyt urasuunnitelmat yli 60-vuotiaille työntekijöilleen. Suunnitelman tekeminen ei ole kuitenkaan pakollinen ja suunnitelmaa voi tarvittaessa muuttaa.

Artikkeliin haastatellun henkilöstöjohtajan mukaan ohjelma oli aluksi herättänyt monenlaisia tunteita, epäilyjä ja kysymyksiä, mutta nyt yrityksessä on tehty yli 100 urasuunnitelmaa ja toiminto on vakiintunut yrityksen henkilöstönkehittämisen menetelmäksi.

Minusta on erittäin tärkeää, että yrityksissä panostetaan eri-ikäisten urasuunnitelmiin. On tärkeää jo työuran alussa hahmotella tavoitteita, unelmia ja tapoja sekä sitä, miten näihin tavoitteisiin kyseissä työssä ja työpaikassa päästään. Mutta yhtä merkityksellistä tämä on työuran eri nivelkohdissa, niin elämän ruuhkavuosissa kuin eläkeikää lähestyttäessä.

Toivon, että työpaikat havahtuvat tähän ja ymmärtävät työntekijöittensä työhön ja työn tekemisen tapoihin liittyvän suunnittelun merkityksen niin yrityksen tuloksellisuuden edistäjänä kuin yksilön työhyvinvointia , motivoitumista ja työhön sitoutumista edistävänä tekijänä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: urasuunnittelu, eri-ikäiset työntekijät, 60+ työntekijät, työhyvinvointi, motivaatio, yrityksen tuloksellisuus

Viikkosuunnittelu ja erilaiset työtilat ajankäytön ja työmotivaation taustavaikuttajina

Sunnuntai 16.2.2014 klo 16:06 - Tuula Piensoho

Työn tekemisen tavat ja paikat ovat muuttumassa. Normityöpäivä ei enää välttämättä sisällä työskentelyä omassa työhuoneessa, tutun ja turvallisen työpöydän takana.

Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion ”Työkirja – työelämän vallankumouksen perusteet ” on mielenkiintoinen tuttavuus ja kirjasta saa monia hyviä ja käytännönläheisiä ohjeita siihen, miten uudelleen organisoida omaa työn tekemisen tapaa ja paikkaa.

Kirja ohjeistaa suunnittelemaan työviikkoa etukäteen, edellisen työviikon päätteeksi, ja jokainen päivä edellisen päivän päätteeksi. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja toteuttamiskelpoinen ohje. Kun yhä useampi työskentelee muualla kuin omassa toimistossa, selkeät suunnitelmat jäsentävät työntekoa ja vähentävät stressiä. Kaikkea ei tietenkään pysty eikä ole tarpeenmukaista suunnitella etukäteen. Hyvä on kuitenkin olla selkeä ”plääni” tulevalle viikolle.

Työviikkoon on hyvä rakentaa muutama vakiopalanen, sanoo kirja. Monissa kollegakeskusteluissa on tullut vinkki siitä, että muistaa ainakin kalenteroida ruokatauon jokaiselle työpäivälle. Lisäksi voi miettiä myös sitä, onko syytä varata jokaiselle päivälle vähintään tunti ” kokouksista vapaa”-työskentelyjakso.

Työrytmiä suunnitellessa, on hyvä huomioida myös työn tekemisen paikkoja. Työpäivässä on usein erityyppisiä tehtäviä, jotka vaativat erilaista mielentilaa ja rauhaa. Tuominen & Pohjakallio ehdottaa miettimään itselle ainakin kolme erilaista työtilaa, joista yksi voi olla nykyinen toimisto, jossa voi hoitaa juoksevia asioita.

Oman työpisteen lisäksi toinen tila voisi olla tila, jossa kykenee keskittymään paljon toimistoa paremmin. Se voisi esimerkiksi olla kahvila tai jokin toimiston yllättävä tila, jota saa käyttää. Ja kolmas tila on paikka, jossa mikään ei häiritse sinua, kertoo kirja.

Näin avokonttoriaikaan nämä suositukset ovat mielestäni erittäin varteenotettavia ja tuovat varmasti toteutuessaan lisää työmotivaatiota ja mielenrauhaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajankäyttö, työmotivaatio, moninaiset työtilat, työviikon suunnittelu