Seniorit työelämässä

Lauantai 29.3.2014 klo 23:16 - Tuula Piensoho

Maaliskuun alussa pääsimme aloittamaan ESR:n ja Uudenmaan Ely-keskuksen osarahoittaman Seniorit työelämässä -projektin. Hanketta hallinnoi Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.

Hanke on minulla erittäin merkityksellinen, sillä haluan olla mukana kehittämässä seniorityöntekijöiden asemaa työssään. Vastaan Senior Coaching -valmennuksista. Mielestäni suomalainen työelämä kaipaa juuri nyt kokemusta omaavia, työhön sitoutuneita työntekijöitä. Seniortyöntekijät ovat juuri sellaisia. Seniorit kaipaavat kannustusta, jotta he löytävät itsestään uutta virtaa ja innostusta.

Projekti tarjosi kunnille mahdollisuuden lähteä kehittämään toimintaansa. Haasteen ottivat vastaan Nurmijärvi ja Espoo. Tämän vuoden kestävä hanke tarjoaa kyseisten organisaatioiden seniorityöntekijöille valmennusta - senior coaching -palvelua - tavoitteena motivoida, innostaa ja sitouttaa 54 + henkilöstö omaan organisaatioon ja lisätä seniorin omaa työhyvinvointia.

Projektin tehtävänä on edistää työpaikkojen ikäystävällistä työkulttuuria. Organisaatioiden näkökulmasta ikäystävällisyyden edistäminen merkitsee työnantajan ymmärrystä monimuotoisen työyhteisön myönteisestä vaikutuksesta työn tekemiseen ja organisaation tulokseen. Työntekijän näkökulmasta se merkitsee paitsi arvostavaa asennoitumista senioreja kohtaan, myös konkreettisia tekoja.

Mukana projektissa ovat myös seniorityöntekijöiden esimiehet. Osa heistä on mukana jo tarvekartoituksen teemahaastatteluissa. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita projektin alussa ja loppupuolella järjestettäviin tilaisuuksiin.  

Seniorityöntekijöiden valmennuksessa keskitytään erityisesti yksilöiden omiin vahvuuksiin, oman kehittymissuunnitelman tekoon ja ryhmä coaching -tapaamisiin. Valmennuksen tehtävänä on lisätä pitkän työuran tehneen henkilön itsetuntemusta ja -luottamusta. Valmennuksen aikana selkiytetään osallistujien tulevaisuuden kehittämistarpeita ja -suunnitelmia suhteessa työorganisaation ja -tehtävän vaateisiin.

Työhyvinvoinnin näkökulma on hyvin ratkaisevassa roolissa valmennuksessa – se on itsestään selvä asia.

Esimiehet ovat voineet hyödyntää coachausta työssään jo pitkään ja tulokset ovat olleet kannustavia. Nyt projektin mahdollistamana seniorityöntekijöillä on mahdollisuus hyödyntää coachausta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tämä on juuri sitä työtä, mitä haluan tehdä. Ei voisi olla mieluisampaa. Valmennukset alkavat elokuussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seniorit, senior coaching, ikäystävällinen työelämä, voimaantuminen

Juniorit ja seniorit - kohtaamisia arjessa

Torstai 14.11.2013 klo 21:36 - Tuula Piensoho

Istun vastaanottotilassa odottamassa vuoroani. En voi olla huomaamatta, miten vastapäisen oven nuori valkotakkinen ponnarimies puristaa ystävällisesti hymyillen rouvan ja herran kättä. Ja toivottaa iäkkään pariskunnan tervetulleeksi. Tervetulleeksi minne? Vastaus kuuluu: terveyskeskukseen ja lääkärin vastaanotolle.  

On kulunut jokunen aika siitä, kun viimeksi käytin terveyskeskuksen palveluja. Paikka on sama eikä sisustuksessakaan ole tapahtunut suurempia muutoksia. Suurin muutos tuntuu olevan asiakaskunnan ikääntyminen. Tunnen itseni lähes nuoreksi silmäillessäni kanssaodottajia. Missä ovat äidit ja isät pienine lapsineen tai työikäiset sairastajat? Eivät täällä. Odotushuone on täynnä eläkeläisikäisiä kuntalaisia.

Lääkärit puolestaan näyttävät tämän lyhyen havainnoinnin tuloksena olevan nuoria. Sanoisin, että jopa nuorempia kuin omat lapseni. Mahtavatko he olla vielä valmiita vai vasta harjoittelemassa?

Olen kirjoittanut useampia blogeja ikääntyvien työntekijöiden asemasta nykypäivän Suomessa. Työpaikoilla työntekijät yhä useammin ovat joko junioreja eli työelämään juuri tulleita tai senioreja, joilla on työuraa jo melkoisesti takanapäin. Puhutaan ns. U-käyrästä. Työpaikoilla juniorien ja seniorien yhteistyön edistäminen onkin kaikin tavoin tärkeää, haasteellistakin.

Nuorten ja ikääntyneiden kohtaamiset lisääntyvät ja tulevat esille hyvin monissa erilaisissa tilanteissa. Näitä kohtaamisia on päivittäin työpaikoilla työkavereiden kesken ja suhteessa asiakkaisiin kuten edellä kerrotussa esimerkissä.

Suomalaisten ikääntyminen näkyy hyvin terveyspalvelujen käytössä ja työelämän ”nuorentuminen” lääkäreissä. Oli aika, kun terveyskeskusten odotustilat olivat täynnä pieniä lapsia vanhempineen. Lääkärit taas olivat pitkään työssään olleita, ikääntyneitäkin. Nyt näyttäisi olevan aivan päinvastoin. No, voi kyllä todeta, että perustan kirjoitukseni hyvin lyhyeen havainnointiaikaan. Ja tiettyyn kellonaikaan. Siitä ei siis todellakaan voi tehdä kauaskantoisia johtopäätelmiä eikä tässä se ole tarkoitukseni.

Palaan vielä tuohon nuoreen lääkäriin ja hänen ystävälliseen käytökseensä. En tiedä, mitä ovien takana tapahtui, millaisia diagnooseja hän teki jne. Ystävällisyydellä ja avoimuudella on joka tapauksessa aivan mahdottoman suuri merkitys asiakastyössä ja ihmisten kohtaamisessa. Tuossa pienessä hetkessä oli mielestäni kahden hyvin eri-ikäisen sukupolven kaunis kohtaaminen, jollaisia toivoisi tapahtuvan elämässä enemmänkin. Niin työelämässä kuin meidän jokapäiväisessä arjessakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juniorit, seniorit, ikääntyvä Suomi, sukupolvet, yhteistyö

Vastuullinen henkilöstöjohtaminen työnantajabrändiksi

Keskiviikko 13.11.2013 klo 11:18 - Tuula Piensoho

Vastuullisella henkilöstöjohtamisella pyritään henkilöstön tuottavuuteen ja pysyvyyteen niin, että organisaatio voi saavuttaa tavoitteensa (Ehnert 2009). Vastuullisessa johtamisessa korostuu oikeudenmukainen ja tasapuolinen henkilöstön kohtelu.

Yle Uutiset uutisoi muutama päivä sitten asian, joka on ollut tiedossa pitkään. Siitä ei vain ole paljoa puhuttu julkisuudessa – toisin kuin esimerkiksi työurien pidentämisestä. Asian nosti esille SAK:n työehtoasiantuntija Katarina Murto. Yritysten ja muiden organisaatioiden irtisanomiset kohdistuvat yhä enemmän iäkkäisiin eli yli 50-vuotiaisiin, ja vielä herkemmin yli 55-vuotiaisiin työntekijöihin. Murron mukaan 50-vuotta täyttäneiden irtisanomiset ovat lisääntyneet viimeisen vuoden aikana yli kymmenellä prosentilla.

Akavan vastaava lakimies Jaana Meklin arveli syyn löytyvän siitä, että pitkään työelämässä olleilla on yleensä parempi palkka ja paremmat vuosilomaoikeudet. Organisaatiot tekevät hyvin lyhytnäköisiä ratkaisuja ja seniorityöntekijä ohjataan ns. työttömyysputkeen. Mutta entä jos työntekijä ei tähän putkeen pääse? Mitä silloin tapahtuu? Uutta työtä hänen on lähes mahdoton saada.   

Toinen uutinen kertoi, että ikääntyneen työntekijän irtisanominen halutaan jatkossa tehdä yrityksille entistä kalliimmaksi. Eduskunnassa on jo käsiteltävänä asiaa koskeva lakiesitys. Yritys voi joutua tulevaisuudessa maksamaan aimo osan yli 56-vuotiaan irtisanotun työntekijän työttömyysturvamenoista, jos hänelle ei löydy uutta työpaikkaa ennen eläkeikää.

Mitä tästä olisi ajateltava? Haluan uskoa, että lakiesitys – jos ja kun se menee läpi - tulee parantamaan seniorityöntekijöiden asemaa työelämässä. Vähintäänkin toivon, että se laittaa eettisesti epäilyttävästi toimivat organisaatiot sanktioiden voimalla tarkastelemaan omaa toimintaansa. Enkä pidä ollaankaan huonona asiana sitä, jos tulevaisuudessa seniorikielteisesti toimivat organisaatiot ”julkistetaan” ja niiden toiminta asetetaan julkisen arvostelun kohteeksi.  Näinhän ymmärtääkseni tehdään ympäristölle vaarallisten organisaatioiden osalta.

Henkilöstöjohtamisen yhden tärkeän ulottuvuuden muodostavat arvot ja eettisyys (Helsilä & Salojärvi 2009). Vastuulliseen henkilöstöjohtamiseen panostaminen voisi toimia myös hyvänä työnantajabrändinä. Tämä tuli esille professori Sinikka Vanhalan ja yliopistolehtori Maria Järlströmin esityksessä tänä vuonna Työelämän tutkimuspäivillä Tampereella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastuullinen henkilöstöjohtaminen, arvot, eettisyys, irtisanomiset, seniorityöntekijät, työurien pidentäminen

Työelämän kehittäminen tarvitsee tutkimusta - terveisiä Tampereelta!

Maanantai 11.11.2013 klo 23:18 - Tuula Piensoho

Osallistuin viime viikolla Työelämän tutkimuspäiville Tampereen yliopistossa. Olipa virkistävä kokemus. Monesti seminaaripäivien jälkeen on nuukahtanut olo ja tunne ”eipä paljon jäänyt käteen”. Mutta eipä ollut nyt. Kahden päivän aikana sain hyvän käsityksen henkilöstöjohtamiseen ja -työhön liittyvästä suomalaisesta tutkimuksesta. Itselläni ei tällä kertaa ollut omaa esitystä.

Henkilöstöjohtaminen, työhyvinvointi ja tuloksellisuus (HRM -tuloksellisuusnäkökulma) -työryhmää luotsasi professori Sinikka Vanhala Aalto-yliopistosta. Hän loi ryhmään lämpimän ja innostavan tunnelman.

Useat työryhmän esityksistä liittyivät Vaasan yliopiston Johtamisen yksikön HR-Barometri 2013:ta aineistoon. Myös muita kiinnostavia aiheita käsiteltiin päivien aikana. Niistä ehkä lisää myöhemmin.

Yleisesti voi todeta, että henkilöstöammattilaisiin kohdistuu työpaikoilla erilaisia paineita. Heidän tulee hallita perinteiset HR prosessit kuten rekrytointi, perehdyttäminen, osaamisen johtaminen, palkka- ja työehtosopimusasiat. Nykyisin heiltä odotetaan enenevässä määrin tukea liiketoiminnan kehittämiseen ja muutosjohtamiseen. Henkilöstöjohto on yleensä mukana johtoryhmissä, ainakin kunnissa. Tästä  keskusteltiin. Se, onko henkilöstöjohtajan rooli johtoryhmässä painoarvoltaan yhtä merkittävä kuin esimerkiksi talousjohtajan, on jo toinen asia.

Maria Järlströmin tutkimus liittyi HR-toimijoiden strategiseen rooliin. Kiinnostava jäsennys aiheeseen oli Ulrichin (2013) henkilöstöammattilaisen ”roolikartta”, josta löytyy mm. uskottavan toimijan, innovaattorin ja integroijan, muutosagentin, strategisen kumppanin kuin kykyjen etsijän roolit. Eri henkilöstöryhmillä oli erilaisia näkemyksiä rooleista. Kirsi Lehdon ”Henkilöstöjohtamisen haasteet kuntien muutosmyllerryksessä”-esityksessä äänen saivat kuntien HR-ammattilaiset, johto sekä henkilöstö. Kuntapuolen haasteita olivat mm. tiukkeneva talous, eläkkeelle siirtyvien suuri määrä, työvoiman saatavuus, johtamiseen liittyvät haasteet sekä kuntatyön heikko imago. Lääkkeenä mm. ammattimainen henkilöstöjohtaminen.

HR ammattilaisten tulevaisuuden haasteet vuonna 2018 olivat henkilöstöammattilaisten mukaan samoja kuin tänään. Tämä tuli esille Timo-Pekka Uotilan esityksessä. Niin ikään todettiin, että henkilöstöammattilaiset elävät ahtaalla. Vaasan yliopiston tutkimusryhmän mukaan henkilöstöammattilaisten ennakointivalmiuksia tulisi kehittää. Skenaariotyöskentely, strategiatyö ja simulointi voisivat olla konkreettisia keinoja lisätä henkilöstöammattilaisten osaamista.

Työryhmän useassa tutkimuksessa tulevaisuuden haasteena tuli esille työpaikkojen ikärakenne. Jatkossa yhä enenevässä määrin työpaikoilla tulee olemaan toisaalta nuoria ja toisaalta ikääntyneitä. Miten yhteistyö ja yhteisymmärrys saadaan aikaan ja työ tulokselliseksi? Itse ajattelen, että mentorointi voi olla yksi hyvä keino tähän. Toimiakseen se kuitenkin tarvitsee, kuten jo aiemmassa blogissani kirjoitin, työpaikalta erinäisiä asioita. Seniorityöntekijä ei varmaankaan ole halukas toimimaan mentorina ja ns. hiljaisen tiedon jakajana ellei hänen työpanostaan arvosteta ja sitä myös hänelle konkreettisina tekoina osoiteta.

Päivistä olisi paljon muutakin mielenkiintoista kerrottavaa, mutta lopetan tähän. Tutkimusten abstraktit löytyvät Työelämän tutkimuspäivät 2013 nettisivuilta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkilöstöjohtaminen, henkilöstöammattilainen, seniorit, juniorit, mentorointi

Ikäystävällisyyttä edistämässä

Maanantai 21.10.2013 klo 18:27 - Tuula Piensoho

Liian moni seniorityöntekijä on viime kuukausina saanut kokea, että pitkä työura tai työhön sitoutuminen ei ole säästänyt häntä irtisanomiselta tai huonolta kohtelulta. Jos työntekijää ei irtisanota, niin voi tapahtua, että häntä ei enää nimitetä kiinnostaviin työryhmiin, työpaikalla järjestettävät koulutukset eivät koske häntä tai selän takana puhutaan työntekijän paikalle jämähtämisestä tai muusta vastaavasta.

Työelämän kielteiset piirteet eivät koske vain 50- ja 60-kymppisiä. Myös vastavalmistuneet nuoret ovat hankalassa tilanteessa. Heillä olisi intoa ja halua päästä oikeisiin töihin opiskelun jälkeen sekä tuoda uusia näkemyksiä ja uutta tietoa organisaatioihin. Mutta kun ei saa töitä. Ei pääse edes haastatteluun asti. Pitkittynyt työn odottelu lannistaa ja työinto saattaa laantua.

Itse yritin puolen vuoden ajan selvittää itselleni, millainen organisaatio irtisanoo 60-kymppisen työntekijänsä ja jättää hänet tyhjän päälle. Onneksi ymmärsin lopettaa. Minun ei kannata tuhlata aikaani miettimällä tuota. Päinvastoin. On tärkeämpää tietoisesti löytää omasta tilanteesta myönteisiä piirteitä ja suunnata osaaminen ja aktiivisuus työelämän kehittämiseen. Erityisesti haluan paneutua seniorityöntekijöiden aseman parantamiseen työelämässä.

Tämä onkin minulle hyväksi todettu tapa selviytyä elämän haasteista. Omien kokemusten läpikäyminen auttaa ymmärtämään toisia samassa tilanteessa olevia. Pelkkä asioiden reflektointi ei kuitenkaan riitä vaan mukaan tarvitaan käytännön toimintaa. Toiminta voi olla eri henkilöiden tapaamisia, asiaan liittyvään kirjallisuuteen ja artikkeleihin tutustumista, kirjoittamista, valmennuksien järjestämistä tai yksinkertaisesti puhumista ja osallistumista erilaisiin tilaisuuksiin.

Olen eri työtehtävissä ollut edistämässä niin perheystävällistä kuin isäystävällistä työkulttuuria. Nyt vuoro on ikäystävällisen työkulttuurin puolella. Ikäystävällinen työkulttuuri on ystävällinen kaiken ikäisille työntekijöille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seniorityöntekijät, vastavalmistuneet, irtisanominen, työttömyys, ikäystävällisyys,

Ikääntyminen koskee meitä kaikkia

Sunnuntai 22.9.2013 klo 18:26 - Tuula Piensoho

Olen viime viikkoina osallistunut useaan tilaisuuteen, joissa yhtenä keskeisenä teemana on ollut ikääntyneiden (55+) henkilöiden asema työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Olen myös lukenut raportteja ja kirjoituksia tästä ajankohtaisesta ja monin tavoin tunteita herättävästä ilmiöistä.

Kun itsekin kuulun tuohon yli 55-vuotiaiden joukkoon, en voi välttyä kirjoittamasta muutamia ajatuksia tähän blogiiini. Jee, miten mukava ja myönteinen tuo termi onkaani! IKÄÄNTYNYT! Se kertoo niin hienosti kyseiseen elämänvaiheeseen liittyvästä stereotyyppisestä ajattelusta. Ikääntynyt - ihan kuin kaikki olisi jo tehty, nähty, koettu ja opittu. Oppiminen seis - eihän tuossa iässä enää opita, tuskin enää eletäkään...

Ja miten väärin onkaan ajatella noin! Totta on, että seniorikansalainen ja -työntekijä on kokenut, nähnyt, tehnyt ja oppinut elämänsä aikana. Sehän on hänen vahvuutensa. Sitä ei voi pois ottaa, mutta sitä voi hyödyntää elämässä ja sen avulla tehdä paljon hyvää ja kiinnostavaa. Tuo on myös hänen vahvuutensa työelämässä. Harmi, jos hän ei pääse sitä täysimääräisesti käyttämään. Työnantajat hoi! Uutta näkemystä vanhentuneisiin asenteisiin ja toimintatapoihin!

Seniorityöntekijä tulee usein kaltoin kohdelluksi työnhaussa. Jos hän on omaa syyttää tuotannollis-taloudellisista syistä tullut irtisanotuksi työstään, hänen on vaikea enää työllistyä toisen palvelukseen. Tästä on olemassa niin tutkimustietoa kuin henkilöiden omia kertomuksia. Tällöin oikeastaan ainut keino työllistyä on yrittäjyys. 55 + henkilön työllistyminen edes määräaikaisiin tai osa-aikaisiin tehtäviin on vaikeaa. Ja miksi?

Ehkä pelätään sitä, että iältään vanhempi henkilö on poissa töistä useammin kuin nuorempi kolleega (VÄÄRIN), että hän ei ole enää motivoitunut työntekoon vaan odottaa eläkkeelle pääsyä (VÄÄRIN), että osaaminen on viime vuosisadalta (VÄÄRIN), että hän ei ymmärrä nuorempia kolleegoja vaan haluaa eristäytyä (VÄÄRIN)... No, toki tuollaisia 55+ henkilöitä saattaa löytyä, mutta nämä ovat noita aiemmin mainittuja stereotypioita.

Nykypäivän 60-kymppiset ovat terveempiä, koulutetumpia, osaavampia ja kaiken puolin aktiivisempia kuin koskaan aikaisemmin. Monet ovat päättäneet jatkaa pidempään työelämässä ja tästä onkin hyvänä esimerkkinä eläköitymisiän myöhentyminen. Kuitenkin moni joutuu kohtaamaan työpaikallaan ikäsyrjintää siinä, ettei iäkkäämpää enää valita kiinnostaviin työryhmiin, ei mahdollisteta kouluttautumista ja jopa vihjaillaan eläkkeelle siirtymisestä.

Tähän meillä ei tosiaankaan olisi varaa. Työikäisten määrä vähenee, koska väestö ikääntyy. Ja Suomi etunenässä. Olemme kohta tilanteessa, että ei ole tekijöitä. Tämä saattaa tuntua nyt oudolta ajatukselta, kun samanaikaisesti työttömien määrä vain kasvaa ja yritykset ilmoittavat päivittäin yt-neuvotteluista. Mutta näin kuitenkin tulee tapahtumaan.

Uskon vahvasti siihen, että työelämässä kokeneiden ja osaavien 55+ työntekijöiden asema tulee kohenemaan. Tämä ei tietenkään tapahdu hokkus-pokkus-menetelmällä vaan määrätietoisella asenteiden muutostyöllä ja seniorityöntekijöiden oman voimaantumisen avulla.

Tähän kannustan kaikkia 55+ kansalaisia - olemaan aktiivisia ja ottamaan paikkansa työelämässä ja yhteiskunnassa. Toivon, että tähän työhön mukaan saadaan innovatiivisia ja tasapainoisia esimiehiä ja työyhteisön jäseniä. Koskeehan ikääntyminen kaikkia!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seniorityöntekijä, työelämä, voimaantuminen